Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

† Raphaël de Vallée

kutsumanimi Ransu syntymäaika 29.03.2014, satunnainen ikääntyminen
nimestä enkelin nimi omistaja Kioja VRL-13006
rotu selle francais kasvattaja Wreathvalley
sukupuoli ori painotus kenttäratsastus
säkäkorkeus 170 cm koulutustaso VaA/160 cm, CIC4
väri ja merkit ruunikko, ti, valkea kehä vas tkj VH-tunnus VH14-121-0040

 

Ransu on hyvin energinen puoliveriori, jolla on paljon kapasiteettia eri lajeihin ja rohkeutta suorittaa erikoisempiakin tehtäviä. Yleisesti käsitellessä Ransu voi olla haastava, sillä hevosella olisi jatkuvasti kiire kaikkialle. Komentamalla sen saa pysymään taluttaessa rinnalla, mutta silloinkin se mitä todennäköisimmin ottaa sivuaskelia ja steppaa melkein paikallaan. Karsinassa Ransulta löytyy erinomaiset käytöstavat aina kavioiden nostosta kuolainten suuhun ottamiseen. Kaviota nostaessa saa kuitenkin olla vähän varovainen, ettei liiankin helposti nouseva jalka kolahda omaan kalloon. Ori rakastaa rapsutusta ryntäistä ja korvien takaa ja sen alahuuli alkaa usein väpättää, jos sitä rapsuttaa.

Ratsuna Ransu on melkoinen dynamiittipötkö ja sitä saa pidellä ihan kunnolla, mutta toisaalta liika pitely purkautuu jännitymisenä ja huonona käytöksenä. Oriilla on komeat askellajit ja hyvä hyppytekniikka. Ransun hyppyihin on helppo mukautua ja sillä on pehmeät laskeutumiset. Esteille se kuitenkin vaatii melko runsaasti ohjausta. Ransu ei ole kovin maastovarma, vaan naapurin lehmät ja puskista ilmestyvä peura ovat hirveitä järkytyksen kohteita eikä sen jälkeen kavioita säästellä kun mennään tuhatta ja sataa takaisin kotiin.

Laumassa Ransu löysi oman paikkansa nopeasti, mutta se ei pelkää työntää kavion reunaa silloin tällöin rajan yli. Tällöin muut laittavat kyllä orin takaisin paikalleen, mutta Ransu ottaa nokkiinsa ja kiukuttelee kaikille. Laumakaverit ei ole kivoja, en syö niiden kanssa. Hoitaja ei ole kiva, kokeilen syödä sormet. Kouluvääntö ei ole kivaa, en tee kun hyppään pystyyn.

suku: 1-polvinen
i. Rock Is Dead
e. Savarna

jälkeläiset: 
s. 18.02.2015, sf. o. River Matthiev e. Suprant Jo'lina xx

kilpailukalenteri
kalenterissa näkyy vain sijoitukset.
pvm paikka luokka sijoitus
06.08.2015 Tarmon tila 120 cm 4/40
26.08.2015 Naukaisu 120 cm 3/40
03.01.2017 Turmeltaja 120 cm 1/30
05.01.2017 Romilly 120 cm 7/69
08.01.2017 Romilly 110 cm 4/75
13.01.2017 Colorblind 120 cm 5/40
31.08.2015 KRJ-cup elokuu Va A 1/116
19.12.2016 Vähäpellon ratsutila Va B 5/30
18.01.2017 Romilly Va B 9/82

10.10.2015 PKK Järnby rakenne: puoliverioriit, LKV - EO-sert, "Hyvän orileiman omaava ori. Vankka, hitusen lyhyehkö runko ja hieman laskeva lautanen. Alas kiinnittynyt, pitkä kaareva mutta sopusuhtainen kaula. Kaulan ja pään liittymä ok. Kaunis pää. Etujalat melko hyväasentoiset, pystyhköt vuohiset. Takajalat ok, vtj lyhyt vuohinen. Melko tumma kuva, vaalentaminen helpottaisi tuomarointia." tuom. Elisa
10.10.2015 PKK Zen harvinaiset hevoset, HY, tuom. Latu
18.10.2015 VSN Nidavellir piirretyt puoliveriset, RCH (4-4½-4-4-4½-4-4-4-2½-3=38,5p), tuom. dookie

 

päiväkirjamerkinnät:

valmennus 10.01.2016, Siuri
Olin saapunut myöhään lauantai-iltana valmentamaan Ransu-nimistä oria. Hevonen oli minulle ennalta vieras, mutta olin kuullut sen olevan jopa hieman energisempi tapaus. Niinpä odotin maneesissa hieman jännittyneenä, mitä minulla olisi tänään vastassa. Ratsukko saapui sovittuun aikaan maneesiin. Tervehdin ratsastajaa ja pyysin häntä aloittamaan alkukäynnit. Ransu ei toistaiseksi näyttänyt niin innostuneelta, mitä olin ymmärtänyt, ja jos totta puhutaan, näytti se myös hieman pyöreämmältä verrattuna yleisesti puoliverisiin. Annoin ratsukon suorittaa alkukäynnit rauhassa, kunnes muutaman kierroksen jälkeen pyysin ratsastajaa ottamaan ohjat tuntumalle.

Kerroin ratsastajalle hieman, mitä olin suunnitellut päivälle. Ensin lähtisimme suorittamaan erilaisia teitä ja tekemään siirtymisiä, jotta Ransu saataisiin varmasti hyvin kuulolle. Niiden jälkeen tekisimme hetken aikaa avo- ja sulkutaivutuksia ja lopputunnista kävisimme läpi muutamia laukkaharjoituksia. Pyysin ratsastajaa nostamaan ravin ja jäämään kuulolle. Ensimmäinen tehtävä vaati reagointikykyä sekä ratsastajalta että hevoselta. Minä huusin maneesin keskeltä erilaisia kolmen tehtävän sarjoja, kuten pysähdy, peruuta ja nosta ravi tai koko rata leikkaa, pääty-ympyrä ja laukannosto. Ratsastajan tuli suorittaa tehtävät huolellisesti ja keskittyä ensisijaisesti selkeisiin mutta pehmeisiin apuihin. Aloitimme tehtävän, ja ratsukko lähti suorittamaan pyytämiäni sarjoja.

Ratsastajan ja hevosen yhteistyö näytti todella hyvältä, eikä Ransu näyttänyt millään tapaa erityisen hötkyilevältä tai siltä, että se yrittäisi pois apujen alta. Päinvastoin, se kulki melko reippain askelin ja kuunteli ratsastajaa, joskin sen jalat jäivät laahaamaan varsinkin laukassa lähellä maanpintaa. Pyysin ratsastajaa antamaan napakammat avut laukannostossa, ja pian ratsukon meno näytti todella hienolta. Ransukin tuntui hiljalleen rentoutuvan ratsastajan alla. Ratsastusradan teiden jälkeen pyysin ratsukkoa ottamaan muutaman askeleen käynnissä ja kerroin samalla ratsastajalle, kuinka lähtisimme toteuttamaan seuraavaa tehtävää. Tarkoitus oli lähteä tekemään taivutuksia uraa pitkin pitkillä sivuilla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Joka toisella pitkällä sivulla tuli tehdä avo- ja joka toisella sulkutaivutus. Pyysin ratsastajaa valmistelemaan Ransun tehtävään, ja pian he lähtivät suorittamaan taivutuksia.

Ensimmäisellä pitkällä sivulla ratsukko lähti tekemään avotaivutusta, joka ei alkanut kovin mallikkaasti. Ransun kaula oli oikeassa asennossa, mutta kaikki paino tuntui jäävän etuosalle. Pyysin ratsastajaa suoristamaan orin ja aloittamaan tehtävän uudelleen. Tällä kertaa asento oli paljon parempi ja Ransu kulki selvästi niin sanotusti kolmella uralla. Toisella sivulla oli sulkutaivutusten vuoro, ja se näytti lähtevän liikkeelle paljon paremmin. Ratsastaja selvästi tiesi mitä teki, ja Ransu näytti todella upealta askeltaessaan taivutettuna pitkän sivun läpi.
Kun ratsukko oli hetken aikaa tehnyt taivutuksia käynnissä, pyysin heitä jatkamaan samaa harjoitusta ravissa. Pyysin ratsastajaa kiinnittämään huomiota erityisesti valmisteluihin ennen taivutusta, jotta ne sujuisivat alusta asti niin kuin pitää. Ratsukko lähti varman oloisesti liikkeelle, ja heti alusta asti yhteistyö näytti toimivan moitteetta. Ransu oli rentoutunut ratsastajan alla ja sen painopiste oli siirtynyt hyvin takaosalle. Kehuin ratsastajaa suorituksesta ja annoin heidän jatkaa tehtävää vielä jonkin aikaa. 

Aikamme alkoi olla hiljalleen lopussa, joten pyysin ratsukkoa siirtymään saman tien laukkaan ja ratsastamaan hetken aikaa laukkakahdeksikkoa niin, että kahdeksikon keskipisteessä tulisi vaihtaa laukka ympyrän mukaisesti. Ratsastaja nosti melko laiskanpuoleisen laukan, mutta korjasi sen itsenäisesti reippaammaksi. Ransu alkoi ensimmäisen kerran tunnin aikana painaa hieman ohjille ja kiihdyttää vauhtiaan, mutta ratsastaja osasi pidätellä tätä hyvin. Kahdeksikko sujui hyvin eikä laukanvaihdossakaan näyttänyt olevan mitään ongelmaa. Ransua kuitenkin piti selvästi rauhoitella, jotta se ei juoksisi ihan päättömästi ja karkaisi avuilta. Ympyräkahdeksikon jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään vielä muutaman laukkasiirtymisen uralla niin, että laukkaa tuli ottaa noin viisi askelta, siirtyä käyntiin viiden askeleen ajaksi ja nostaa laukka jälleen. Ratsastaja sai pidettyä Ransun hyvin hallinnassa ja siirtymiset sujuivat erittäin hienosti. Muutaman kierroksen jälkeen pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin ja antamaan orille pitkät ohjat.
Loppukäyntejä suorittaessa annoin ratsastajalle vielä muutamia neuvoja, miten Ransun voisi saada rauhallisemmaksi, jos se alkaa yhtäkkiä liian energiseksi. Päivän valmennus oli kuitenkin sujunut kaikin puolin erittäin hyvin, joten kiitin ratsastajaa tunnista ja jätin ratsukon suorittamaan maneesiin itsenäisesti loppukäyntejä.

 

päiväkirjamerkintä 17.10.2015
Kouluratsastusjaoksen cupin Vaativa A -luokan voiton jälkeen Ransu oli päässyt tallin kiireisen kauden vuoksi lomalle eikä Linn ollut ehtinyt treenata sillä yhtä paljon kuin aiemmin. Ja sen kyllä huomasi. Aiemmin laitumella ravatessaan sen karva oli kiiltänyt ja lihakset näkyivät komeasti ympäri oriin kehoa. Nyt kun katsoin keittiön ikkunasta orilaitumelle tunnistin Ransun sen tummansinisestä loimesta. Se oli kasvattanut vähän talvikarvaa eikä kiiltänyt enää kuten kesällä. Lisäksi se oli lihonut. Hurjasti. Vaikka se oli käytännössä pelkällä heinällä ja laitumen vähäisellä ruoholla, oli ori onnistunut keräämään melkoisen määrän rasvaa. Kyllä sen kylkiluut vielä tuntuivat mutta alkaisi varmaan olla aika aloittaa laihdutuskuuri. Lisäksi minut oli yllättänyt Ransun vaatima määrä loimia. Sitä oltiin loimitettu milloin milläkin ja silti se hytisi karvaisten islanninhevosten seassa kuin pikkuinen linnunpoikanen pedon edessä. Molemmat hackneyponitkin selvisivät paremmin kuin Ransu. Laihdutuskuuri ja tallikausi alkakoon siis.

 

päiväkirjamerkintä 03.07.2015
Ei minun pitänyt mitään puoliveristä ostaa. Ei-ei, kun issikkaoria olin harkinnut. No eipä kenenkään tarvitse pohtia kahteen kertaan mitä tuli ostettua. Puoliverinen. Ja vielä ori. Luojan siunausta minulle ja voimaa vastustaa seuraavaa hupaisaa ja vähemmän hupaisaa heräteostosta. Kun trailerin laskusillan reuna oli maassa ja hevonen ulkona, saatoin nähdä sieluni silmin miten Linn hihkuisi onnesta nähdessään komean auringossa koreasti kiiltelevän oriin. Olihan se hieno, kunnes sitten piti itse tarttua riimunnaruun ja kurja koni oli repäistä minun käteni olkapäitä myöten irti. Hevosparka ei tiennyt mihin oli joutunut ennen kuin olin käytännössä räjähtänyt sen turville. Minuahan eivät kompurat hypytä ympäri tallipihaa. Paitsi Manu, mutta siitä ei puhuta. Ransu katsoi minua ensin järkyttyneen näköisenä ja sitten sen ilme muuttui jokseenkin anteeksipyytäväksi. No, onneksi tämä ostos ei sentään ollut the Kiukkukakara toinen. Toivottavasti.

Raphaël on virtuaalihevonen.

Virtuaalitalli Rósgarður

Kaikki materiaali © Kioja, ellei toisin mainita.

©2018 Rósgarður - suntuubi.com