Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Joulukuun valmennusviikko 04.-10.12.2017


Suunnistustapahtuman jälkeen siirtotalli on yhä paikallaan, joten revitään siitä kaikki hyöty irti. Rosiksessa pidetään valmennusviikko, jonka aikana opettamassa ovat niin Rosiksen ratsastuksen opettaja Linn, brittivalmentaja Edmund kuin itse Kiojakin. Osallistuvia ratsukoita otetaan neljä tasoilta helppo B, helppo A ja vaativa B. Hevoset ratsastajineen pääsevät majoittumaan tallipihan yhteydessä olevissa siirtotalleissa ja leirimökeissä. Tarhaus tapahtuu pienehköissä väliaikaisissa paimenlanka-aitauksissa.

Valmennuksen tavoitteena on hioa ratsastajan ja hevosen välistä yhteistyötä ja hevoslähteistä ratsastusta. Joka päivä ratsastetaan vähintään tunti ja vietetään puoli tuntia ratsukkokohtaista maasta käsin harjoitteluaikaa valmentajan kanssa. Hevosen tulee olla ratsukoulutettu, aikuinen (vähintään viisivuotias) ja sillä täytyy olla vähintään tyydyttävä peruskunto.

 

Aikataulu tulee olemaan seuraavanlainen:

maanantai: ratsastus: tilannekatsaus
maastakäsin:
 
tilannekatsaus
 
tiistai: ratsastus: ratsastajan päivä; istunta ja ryhti, ratsukot otetaan juoksutukseen yksi kerrallaan
maastakäsin:
 
luottamuksen voittaminen; hevosen vihjeitä kuunnellen (hevosen kehonkielen perusteet) 
 
keskiviikko: ratsastus: hevosen päivä; venyminen joka suuntaan, tasainen liike ja joustavuus sekä oikealle että vasemmalle
maastakäsin:
 
yhdessä kävellen liikkuminen; pysähdytään yhdessä
 
torstai: ratsastus: reipas maastolenkki (pitkospuut ja kohisevan kosken yli menevä silta)
maastakäsin:
 
pussihaituvaraippaan ja maassa makaavaan pressuun totuttelu, kirjavat ilmapallot
 
perjantai: ratsastus: kokoaminen; askellajin vaihdokset
maastakäsin:
 
peruuttaminen; luoksetulo
 
lauantai: ratsastus: kiemuraurat; pohkeenväistö venyttelynä
maastakäsin:
 
väistäminen; yhdessä juosten liikkuminen
 
sunnuntai: ratsastus: itsearviointi
maastakäsin: itsearviointi

Maastakäsin tehtävät harjoitteet ja torstain maastolenkin ohjaa Kioja, maanantain, tiistain ja viikonlopun ratsastustuntien ohjaajana on Linn ja Edmund on ottanut kontolleen keskiviikon ja perjantain ratsastustunnit.

Jokainen ratsukko saa kaikilta päiviltä lyhyen (muutaman lauseen mittaisen) palautteen ja lopuksi hieman pidemmän kommentin koko viikon kehityksestä. Ratsukon tulee kirjoittaa omana tuotoksenaan vähintään yksi harjoitteista kertova teksti, joka ei ole osallistumisen mukaan liitettävä tilannekatsausteksti.

Osallistumisen ja tuotoksen tai tuotokset voit lähettää osoitteeseen mr.kioja@gmail.com otsikolla "valmennusviikko2017" muodossa:
ratsastaja - hevosen virallinen nimi, http://-alkuinen osoite, taso HeB/HeA/VaB
tilannekatsaukseen liittyvä oma tuotos, jossa kerrotaan sekä hevosesta että ratsastajasta

Valmennus on täynnä.

Valmennukseen pääsevät ratsukot valitaan ilmoittautumisjärjestyksessä, mutta mikäli ilmoitetulla hevosella ei ole sivuillaan luonnetta, kilpailutasoa, se ei ole tarpeeksi vanha (oletettava reaali-ikääntyminen ellei muutoin mainittu) tai osallistuminen ei ole oikeassa muodossa tai tarpeeksi kattava, otetaan seuraava jonossa oleva ilmoittautuminen mukaan.

Noniin, nyt tekstit on kirjoiteltu! Olen tosi pahoilllani tekstien viivästymisestä!
12.01.2018

 

Osallistujat

1. Lotta Alavuo - Montalbano, He A

Maanantai: Mustis oli Lotan kertoman mukaan melko hitaasti lämpenevää sorttia eikä vauhti riittänyt kunnolliseen menoon. Sitä huomasin myös maanantain tilannekatsauksessa, mutta toisaalta huomasin Mustiksen koittavan varoa Lottaa, joka lähti helposti käsiensä mukana nojaamaan eteen. Ori on selvästi kiltti otus ja yrittää kaikessa parhaansa mukaan. 

Maastakäsin Mustiksen näki selvästi tietävän paikkansa ja iso musta kaveri tallusteli nätisti vierellä pitkällä riimunnarulla. Peruuttaminen saisi sujua suorassa linjassa, nyt meinattiin lähteä vähän koko ajan pylly vasemmalle ympyrää. Pysähtymiset olivat myös vähän laiskoja ja tosiaan energiaa voitaisiin Mustikselle lähteä etsimään.

 

Tiistai: Alkuverryttelyjen jälkeen Mustis pääsi ensimmäisenä juoksutettavaksi. Rauhallinen tahti takasi ainakin sen että Lotta sai keskittyä vapaasti omaan istuntaansa. Tarkoitus oli saada hänet pysymään pystyssä, vaikka se ilmeisesti Lotasta tuntui kummalliselle takanojalle. Ensin tehtiin venyttelyjä, sormenpäät varpaisiin, kädet korkealle ilmaan, kurotellaan hevosen korvia ja hännäntyveä. Kädet liimattiin kiinni kylkiin ja loppuvaiheessa Lotta alkoi muistaa itsekin vahtia käsiään. Selän asentoa ja suoraa ryhtiä varten tarvitsee varmaan vielä apua muistuttelemaan, mutta jostain on alettava.

Maneesin päätyyn pystytetty pyöröaitaus taisi olla Mustikselle uusi asia, sillä se ei heti hoksannut mitä siellä oli tarkoitus tehdä. Lotta pääsi opettelemaan juoksutusta irtona ja hän keksi homman idean melkoisen nopeasti. Mustis myös keksi homman idean äkkiä ja oli mielellään tulossa Lotan luo, mikä viittasi hyvään suhteeseen hevosen ja ratsastajan välillä. Lotta osasi katsoa Mustiksen ilmeitä ja huomasi nopeasti miten toimia ja korjata hevosen toimia. Ja Mustis seurasi Lottaa myös muualla maneesissa, kun avasin pyöröaitauksen portin.

 

Keskiviikko: Mustis selvästi viihtyi päästessään venyttelemään. Se pääsi verryttelemään oikein huolella, jonka jälkeen sen askeliin alkoi löytyä ponnistusvoimaakin. Lotta muisti käsien paikan hyvin, nyt kun ohjat olivat pitkinä, ja pysyi tasapainossa hevosen selässä, jolloin Mustis pääsi keskittymään omaan hommaansa.

Nyt kun Mustis oli keksinyt että Lotan seuraaminen on hurjan mukavaa ja palkitsevaa, se liikkui mielellään ja reippaasti tytön mukana. Pysähdykset sujuivat mainiosti, ja Lottakin näytti tyytyväiseltä, ehkä jopa hieman yllättyneeltä hevosensa hyvästä käytöksestä. 

 

Torstai: Torstain maaston kirpeä pakkassää piristi Mustista ilmeisen paljon. Se nimittäin oli toisena jonossa, heti kärkihevosena toimivan Skotan takana, ja meinasi tulla ohi. Pitkospuilla kulkiessa se sentään ensimmäisen kerran puilta ohi astuttuaan oli järkevästi eikä kiukutellut.

Lotan kanssa oli hurjan kivaa Mustiksen mielestä ja nyt kun Lotta oli itsevarmempi hommasta, hänellä ei ollut ongelmaa esitellä Mustikselle pussihaituvaraippaa ja ilmapalloja. Lotan itsevarmuus tarttui Mustikseenkin, ja pressunkin yli päästiin sen suuremmitta ongelmitta vaikka hieman tutisevin jaloin Mustis aluksi seurasi Lottaa kahisevan kankaan poikki.

 

Perjantai: Tänään Mustis oli keksinyt jostain energiaa askeleihinsa ja Lotta joutuikin yllättäen tekemään kunnon vatsalihasjumppaa saadakseen orin liikkumaan haluamallaan tavalla. Työ kuitenkin tuotti tulosta, sillä neuvojen ja tiukan keskittymisen myötä Lotta sai homman haltuun ja kun kokoaminen sujui, myös askellajinvaihdoista tuli teräviä ja tarkkoja.

Mustiksesta näki jälleen että se tuli mielellään luokse, mutta epäröi hieman kun piti peruuttaa. Senkin ori kyllä teki, aluksi hieman kokeillen, mutta kehujen myötä se sai itseluottamusta ja loppujen lopuksi peruutukset sujuivat nopeasti, suorasti ja tehokkaasti.

 

Lauantai: Mustiksen pirteys jatkui vielä lauantaillekin, vaikka se kaipasi hieman enemmän aktivointia takaosastaan. Kiemuraurat ja väistöt kuitenkin toimivat aktivoivina tehtävinä ja lopputunnista ori astui alleen huomattavasti paremmin. Väistöjä tehdessä Lotalla meinasivat hermot pettää, kun Mustis ei ihan heti toiminutkaan niin kuin pitäisi. Muista olla kärsivällinen ja esitellä tehtävät hevoselle rauhallisesti.

Eilisen peruutustehtävät pohjustivat tämän päiväisiä väistötehtäviä ja ne sujuivatkin oikein mainiosti. Mustiksen korvista näki miten se kuunteli Lottaa koko ajan ja koitti toimia ohjeiden mukaan niin hyvin kuin se suinkin osasi, eikä sitä tarvinnut juurikaan korjata. Yhdessä juostessa Mustis tyytyi rauhalliseen raviin Lotan vierellä ja Lotta taisi olla siihen ihan tyytyväinen.

 

2. Anna Sare - Euphoric Tranquility IWB, He A

Maanantai: Annan hevonen Epi olikin sitten ihan eri luokkaa kuin edellinen valmennettava. Epillä oli energiaa enemmän kuin liikaa ja koko homma jouduttii aloittamaan alkukäyntien jälkeen muutamalla oikein reippaalla laukkakierroksella. Annalla oli vaikeuksia saada Epi pysymään tahdissa ja rauhallisena, ja huomasin hänen jäävän välillä turhan paljon ohjaan roikkumaan. Upea laukka Epillä tosin oli.

Maastakäsin jatkui reipas meno. Epi ei olisi halunnut kulkea nätisti vierellä ja Anna joutui komentamaan tammaa usein. Hevonen ja ratsastaja hyötyisivät varmasti enemmästä maastakäsin työskentelystä, joten se on tämän viikon prioriteetti.

 

Tiistai: Epi oli tänään pikkuisen rauhallisemmalla tuulella, mutta Anna sai silti harjoitella huolella vatsalihaksien käyttöä. Nyt ei ollut ohjia, joten oli pakko käyttää muita apuja. Ne olivat tainneet vähän unohtua jo, mutta hetken tunnustelun, venyttelyn ja hengitysharjoitusten jälkeen kadonneet lihakset alkoivat löytyä. Epi myös huomasi että nyt tapahtuu jotain ja alkoi kuunnella Annaa heti paremmin.

Epi ei ollut kovin kiinnostunut Annasta vaikka nainen itse ymmärsi pyöröaitauksen idean ja toimi oikein ja ohjeiden mukaan. Tamma koetteli Annan hermoja, mutta pitkällä pinnalla varustettuna hän pisti hanttiin ja loppujen lopuksi Epi luovutti. Vaikka Epi seurasi Annaa nätisti aitauksessa, en halunnut avata porttia ennen kuin tamma olisi kiinni, sillä olin sitä mieltä että tätä harjoiteltaisiin vielä keskiviikkona. Edistystä näyttäisi tapahtuneen joka tapauksessa.

 

Keskiviikko: Epillä oli taas tänään vauhtia kavioissa ja kipinää hännän alla. Reippaasta tahdista huolimatta se kyllä venyi vaikka millaiseen muotoon kunhan Anna muisti olla rennosti satulassa ja keskittyä hengittelyyn ja hevosen hallintaan. Takajaloissa saisi olla enemmän puhtia, joten opetellaan venyttelemään ja aktivoimaan hevosta tallin puolella myös.

Pyöröaitauksessa tamma mietti vähän aikaa ennen kuin päätti että kyllä, Annan kanssa voi työskennellä, eikä se ole ihan kamalaa. Epi rauhoittui pikku hiljaa ja sekä irtona seuraaminen että pysähtyminen onnistuivat muutaman kokeilun jälkeen moitteetta ja kehotin Annaa siirtymään Epin kanssa maneesin puolelle. Vaikka nainen hieman aluksi epäröi, sujui maneesinkin puolella homma rauhallisesti.

 

Torstai: Maastolenkki oli Epille mukavaa vaihtelua ja energian purkamista. Se joutui tekemään kunnolla töitä laukatessaan parin viikon aikana kertyneessä umpihangessa. Loppulenkistä tamma alkoikin olla sen verran uupunut että se malttoi olla nätisti jonon viimeinen.

Epi olisi vain halunnut syödä ensin pussihaituvaraipan ja sen jälkeen heliumilmapallotkin. Tamma ei oikein ollut huolissaan mistään, mutta kaikeen olisi pitänyt tutustua suun kautta. Pressun päällä Epi olisi halunnut piehtaroidakin, mutta jos jätetään se homma laitumelle tai tarhaan. Anna sai kymmenen pistettä ja papukaijamerkin Epin käsittelystä. Tamma ei vaikuttanut hätäiseltä, vain innokkaalta ja kiinnostuneelta.

 

Perjantai: Epi oli alkanut rauhoittua, sille vaikutti tekevän hyvää tiiviimpi treenitahti. Reipas tahti ei kuitenkaan ollut kadonnut minnekään, mutta nyt se jaksoi keskittyä Annan ohjeisiin ja tehtävien suorittamiseen häsläämisen sijaan. Anna sai ratsunsa työskentelemään oikein mainiossa muodossa saatuaan omiin apuihinsa tarvittavaa tarkkuutta.

Luoksetuloa oli selvästi harjoiteltu aiemminkin. Epi nimittäin oli heti mukana jutun juonessa ja tiesi mitä tehtdään. Peruuttaminenkaan ei ollut kovin vieras asia, sillä se osasi tarkkailla Annan menoa ja vastata siihen oikein. 

 

Lauantai: Taivutteleminen ja väistöt eivät selkeästikään olleet Epille minkäänlainen ongelma sillä tamma näytti siltä että sen olisi voinut suostutella vaikka solmulle saakka. Myös rentouteen tähtääviä tehtäviä suorittaessa tulee kuitenkin muistaa tarkat avut ja selkeä tehtävän suunta.

Anna ei innostunut hirveästi tämän päivän maastakäsinharjoitteista. Pienen väittelyn jälkeen Epi kyllä väisti ihan nätisti, mutta kun pitäisi yhdessä juosta, ihan vaikka vaan ravata hitaasti, Anna alkoi aristella asiaa. Selitin hänelle että on ok jos Epi pomppii ja loikkii, kunhan mennään samaan suuntaan ja tamma seuraa häntä. Vapaana työskentelyn ideana on nimenomaan antaa hevosen liikkua haluamallaan tavalla. Ihminen vain valitsee suunnan.

 

3. Ellen Nylund - Cork's Meidhir, He B

Maanantai: Komean hopeainen Meidhir huiski hännällään Ellenin pitäessä hevosen intoa kurissa. Homma sujui melkoisen hyvin, mutta ori meinasi jäädä etuosastaan painavaksi. Paitsi sen kerran kun se koitti olisiko sen etuosan oikea suunta ylöspäin. Ei ollut, mutta Ellen tiesi selvästi mihin suuntaan ori on milloinkin menossa. Näytti kuitenkin vähän siltä että Ellen saisi painostaa Meidhiriä hieman vähemmän. Pienemmilläkin avuilla pärjätään, kunhan hevonen kuuntelee.

Vaikka Meidhirillä on reipas ja vetävä askel, iso ori pysytteli kiltisti Ellenin vierellä eikä edes yrittänyt mennä ohi. Tyttö oli selvästi tehnyt ainakin rajat selväksi hevoselleen, mikä oli ihan hyvä. Kukaan ei halua että iso eläin jyrää yli. Peruuttaminen ja muut vastaavat perustoiminnatkin sujuivat ja nyt aletaan rakentamaan syvempää luottamussuhdetta.

 

Tiistai: Meidhirillä oli selvästi oma venyttelypäivä, sillä se lähti hakemaan kovin matalaa muotoa eikä olisi viitsinyt nostaa kunnollista ravia. Vähän usuttamisen jälkeen jykevää oria alkoi taas kiinnostaa reipas eteneminen ja Ellen pääsi harjoittelemaan. Olkapäät taakse ja selkä suoraksi. Ellenin asento tuntui kumartuvan jatkuvasti hieman eteenpäin. Rintalihasten kireys saattaa olla ongelman nimi ja siitä päästään vain venyttelemällä. Näyttäisin ratsastuksen jälkeen tytölle venytyksiä tallin taukotilan pilatesrullalla.

Meidhirillä oli hieman hankaluuksia hoksata pyöröaitauksen idea. Ilmeisesti homma oli toiminut Ellenin ja orin välillä niin että hevonen pysyy tarkasti Ellenin oman alueen ulkopuolella, mikä sattui olemaan iso tila. Meidhir oli nimittäin aluksi hieman epäileväinen että onko nyt sallittua tulla vähän lähemmäksi. Loppujen lopuksi Ellen kuitenkin sai Meidhirin seuraamaan ja kuuntelemaan itseään ja ori näytti rennommalta kävellessään tytön perässä. Muistathan ettei Meidhir tarkoita pahaa vaikka se tuuppaisi, älä ylireagoi.

 

Keskiviikko: Meidhir jatkoi rentoa menoaan eilisen tapaan. Tänään Ellen kuitenkin sai orin liikkumaan reippaammin, eikä hänelle tarvinnut kovin montaa kertaa muistuttaa hyvästä asennosta satulassa. Pidemmän päälle hän kuitenkin tarvitsee jonkun joka muistuttelee että ne olkapäät pysyvät nätisti ryhdissä. Meidhir selvästi nautti venyttelyharjoituksista, sillä se lähti itse pyrkimään venytyksen suuntaan ja venytteli itse. Taisi tuntua hyvältä.

Nyt kun Meidhir oli ymmärtänyt homman idean, päästiin tekemään pysähtymisharjoituksia. Isosta koostaan huolimatta ori seurasi tarkasti Ellenin ohjeita ja Ellenkin rentoutui kun hän huomasi että Meidhirin kanssa voi olla mukavan rento meno.

 

Torstai: Meidhir kulki mukavan rennosti jolkotellen jonon kolmantena. Vaikutti siltä että myös Ellen pääsi rentoutumaan orinsa kanssa, sillä vaikka Meidhiriltä vauhtiakin löytyi varsinkin lumisella pellolla laukatessa. Tämän tyyppinen harjoittelu, niin umpihangessa laukkaaminen kuin mäkien kiipeily, tekisi tulevaisuudessakin varmasti hyvää Meidhirille.

Pussihaituvaraippa, ilmapallot eivätkä pressu olleet suuria huolen aiheita Meidhirille, mutta Ellen näytti olevan huolissaan myös orinsa puolesta. Meidhir luonnollisesti reagoi tytön hermostumiseen huolestumalla itse ja jännittämällä uusia asioita. Jouduin hetkeksi erottamaan parin ja selventämään Ellenille hänen oman roolinsa hevosen reaktioissa. Opetin Ellenille hengittämistekniikan, jolla hän saisi rauhoitettua itseään. Loppujen lopuksi sekä Ellen että Meidhir tutustuivat uusiin asioihin sen suuremmitta kommelluksitta.

 

Perjantai: Ellenillä oli alkutunnista vaikeuksia saada Meidhiriä liikkeelle ja koottua, mutta kun ori vertyi, se alkoi myös koota itse itseään. Tytöllä oli silti hommaa, mutta ratsu näytti erittäin komealta liikkuessaan oikein päin ja hyvällä tempolla eteenpäin. Askellajinvaihtoja tehdessä Meidhir kaipasi tukea ja nopeita apuja, jotka Ellen osasi antaa, ja muutaman yrityksen jälkeen tehtävä sujui mitä mainioimmin.

Meidhir keksi luoksetulon ja peruuttamisen idean oikein näppärästi ja Ellen oli oppinut ohjaamaan hevostaan hienosti! Peruutukset olivat suoria ja ori kuunteli Ellenin ohjeita tarkasti. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tällekin parille.

 

Lauantai: Tänään Meidhirillä oli reippaampi päivä ja se näkyi myös Ellenistä, jolla oli hivenen helpompaa ratsunsa selässä. Kun Ellen sai keskittyä enemmän omaan istuntaansa, hän pystyi antamaan selkeämpiä ohjeita Meidhirille, joka toimi väistöjä tehdessä kuuliaisesti ja rehellisesti.

Eilisen hyvä fiilis ja työn ilo jatkuivat tällekin päivälle ja Meidhir näytti tyytyväiseltä harjoitellessaan Ellenin väistämistä, joka sujui muutaman yrityksen jälkeen mainiosti. Vaikka Ellen vähän taisikin jännittää Meidhirin kanssa juoksemista, hän sai itseluottamusta kiristää tahtia kun ori seurasi häntä kiltisti rauhallisessa ravissa.

 

4. Ellie von Brandt - No Worries, He B

Maanantai: Riepun havitellessa maratonpiaffen maailmanennätystä ja Ellien tuskaillessa selässä koitin pidätellä virnettä. Komean ruunan askeleet lähtivät kovin helposti kiipeämään taivaisiin heti kun Ellie pidätti sen pitkää ravia. Riepu taitaisi kaivata hieman itsehillintää ja vatsalihaksia, niin sen saisi pitämään lyhyt ja rauhallinen muotonsa itsenäisemmin. Ellien tulisi antaa ruunalle hieman enemmän tilaa ja rauhoittaa jalat. Ellie saa nähdä jalustimet seuraavan kerran torstaina.

Elliellä ei ollut ongelmia käsitellä Riepua narun päässä. Ruunan kanssa olisi varmasti ilo tehdä töitä ja rakentaa syvempää suhdetta. Riepu tuntuu kuuntelevan kaiken mitä Ellie sanoo. Sen korvat nimittäin pyörivät pään päällä kuin lautasantennit.

 

Tiistai: Riepu tahtoi mennä kovaa ja Ellen pisti hanttiin. Vatsalihastreeni oli todellinen, sillä Riepu nautti vapauden tunteesta. Jouduin itsekin vähän sanomaan ruunalle että ei mennä ihan näin kovaa. Ellielle jalustimet olivat aika selvästi olleet se tuki, turva ja paras kaveri, sillä hänen jalkansa jännittyivät turhan helposti ja siten Riepukin jännitti. Jalkoja venyttelemällä jännitystä saatiin lievennettyä ja Ellie pääsi istumaan syvemmälle satulaan. Myös Ellie pääsisi venyttelemään taukohuoneelle ratsastuksen jälkeen.

Tässä meillä on oikea mallioppilas. Riepu nimittäin vaikuttaa tulevan kovin mielellään Ellien luokse ja aina kun se joutui juoksemaan pyöröaitausta ympäri, se näytti siltä ettei se halunnut mitään muuta kuin tulla takaisin luokse. Riepu käveli ja ravasi Ellien perässä, pysähtyi kun Ellie pysähtyi ja peruuttikin samaa tahtia Ellien kanssa. Päästin heidät kiertelemään maneesiin, ulos pyöröaitauksesta, eikä heillä ollut juuri minkäänlaista ongelmaa. Huomenna jatketaan varmaan samaa hommaa ja kokeillaan vähän luoksetuloharjoituksia.

 

Keskiviikko: Riepu olisi aluksi halunnut rynniä vauhdilla menemään niin kuin aiemminkin, mutta pikku hiljaa se alkoi työskennellä rauhallisemmin, kun se hoksasi venyttelyn ja taivuttelun idean. Elliellekin oli helpompaa, kun Riepu joutui miettimään tehdessään hivenen tuntemattomampia tehtäviä. Todennäköisesti se tulee jatkossakin menemään kovaa, mutta kunhan sille antaa paljon ajattelun aihetta niin eiköhän se rauhoitu.

Ellen pääsi opettelemaan Riepun kanssa luoksetuloa, peruuttelemista ja he saivat melko vapaasti juosta maneesissa. Riepu tykkäsi vapauden tunteesta eikä sanonut vastaan silloinkaan kun piti hidastaa menoa. Kun maastakäsin toiminta on kunnossa niin varmasti helpottuu myös yhteistyö ratsailta.

 

Torstai: Jonon neljäntenä ja Epi hännänjuuressa kiinni Riepu olisi halunnut mennä vähän kovempaa. Hankilaukan jälkeenkin Riepulla olisi ollut kiirettä kavioissa ja ohjasin Ellien pellon puolelle kahlaamaan ravissa ja laukassa kun muut ravasivat rauhallista tahtia tien puolella. Tallipihaan päästessä Riepullekin alkoi riittää riehuminen.

Pussihaituvaraippa oli hetken hämmennys Riepulle, mutta ruuna tottui siihen nopeasti eikä ollut moksiskaan asiasta. Ellie pääsi sivelemään koko hevosen kehon haituvilla ja hetken Riepu katseli touhua, mutta alkoi jonkin ajan päästä lepuuttaa vasenta takajalkaansa. Ilmastoinnin luomassa tuulenvireessä hennosti heiluvat ilmapallotkaan eivät olleet kummoisia Riepun mielestä, mutta maassa makaava kirkkaan sininen pressu oli sen sijaan suuri huolen aihe. Riepun kanssa käveltiin useamman kerran pressusta ohi ja ruuna pääsi katselemaan sitä rauhassa ennen kuin se suostui kävelemään yli ja pysymään paikallaan, vaikka pressua heiluteltiin sen jaloissa.

 

Perjantai: Riepulla ei ollut eilisen maastolenkin jäljiltä niin paljon energiaa kuin alkuviikosta, joten tämän päivän kokoamiset ja askellajinvaihdot eivät ratsukkoa hetkauttaneet. Ellie ja Riepu suorittivat tehtävät kuin olisivat syntyneet hommaan. Niinpä päädyin heittämään silloin tällöin vinkkiä siitä, miten Riepun saisi herkäksi vieläkin pienemmille avuille.

Tämä parivaljakko oli ehtinyt tehdä likimain kaiken mitä olin suunnitellut tälle viikolle, joten päädyimme hiomaan yhteistyötä paremmaksi. Tarkat pysähdykset ja peruutukset. Juosten suuntaa vaihtaessa Riepu jopa vaihtoi laukan. Lisäksi Ellie sai aloittaa väistöharjoitukset, jotka eivät olleet Riepulle kovin haastavia ymmärtää. 

 

Lauantai: Riepulla oli jälleen vauhtia kavioissa, mutta Ellie sai ruunansa pysymään kohtuullisessa tempossa ja tarpeeksi rauhallisena että se pystyi keskittymään väistöihin kunnolla. Pystyin melkein kuulemaan miten Ellien keskikropan lihakset itkivät onnesta kun hän treenin lopuksi pääsi laskeutumaan hevosen selästä alas. Hyvät tulokset selvästi vaativat kovaa työtä ja Ellie näytti olevan valmis siihen.

Ellie pääsi jatkamaan väistöjen työstämistä ja pääosin pitämään hauskaa Riepun kanssa. Ruuna kuunteli tarkkaan naisen ohjeita, mutta pisti vähän ranttaliksi kun se pääsi juoksemaan. Tästä yksi kiva yhteen hitsautunut ratsukko ja hommat hoituu. Näitä tehtäviä voi jatkaa kotitallilla vaikka tarhassa tai kurakelillä tyhjässä maneesissa.

 

 

Virtuaalitalli Rósgarður

Kaikki materiaali © Kioja, ellei toisin mainita.

©2020 Rósgarður - suntuubi.com