Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kesälaidunkausi 2018 Rósgarðurissa 01.06.-19.08.2018

Rósgarður tarjoaa seitsemälle orille ja ruunalle sekä kuudelle tammalle mahdollisuutta päästä viettämään laidunkautta suurille metsä- ja niittylaitumille upeisiin maalaispuitteisiin. Kaksi kymmenen hehtaarin kesälaidunta (katso kuva, oranssilla rajatut alueet laitumia) mahdollistavat hevosille luonnollisen käyttäytymisen ja tilaa harjoitella laumassa elämistä. Erityisen paljon hyötyvät nuoret hevoset, jotka oppivat laumakäytöstä ja ovat näin todennäköisemmin suvaitsevampia toisia hevosia kohtaan. Myös suurin osa Rosiksen hevosista tulee näillä laitumilla viettämään kesäänsä.

Laitumilla on useita suurikokoisia pihattoja ja juoma-altaita. Hevosten kunto tarkastetaan päivittäin ja aidat kierretään tarkastamassa viikon välein. Hevosten hyönteismyrkytys onnistuu myös, mikäli omistaja itse tuo sopivat karkoitteet ja selkeät kirjalliset ohjeet niiden käyttöön. Tarvittaessa hevosia voidaan ottaa tallin tiloihin, sillä vapaita karsinoita löytyy (vapaat karsinat merkitty tänne). 

Halutessaan omistaja voi myös käydä itse hoitamassa ja liikuttamassa hevostaan ja käyttää Rosiksen ratsastusalueita vapaasti. Käytössä on kenttä, ilmastoitu maneesi ja hyvin suuret maastot. Lisää informaatiota resursseista täältä. Muistathan kunnioittaa yksityisalueita ja viljeltyjä peltoja. Tallin henkilökunta auttaa mielellään tarvittaessa ja heiltä saa myös lisätietoa ratsastukseen sopivista ja suositeltavista paikoista. Orilaitumen lähellä lännessä, tallille vievän tien varrella on tarjolla kohtuuhintaisia vuokramökkejä, mikäli sellaisessa haluaa kesäänsä viettää. Hevostaan tuodessa voi halutessaan yöpyä tallin puitteissa, mutta myös Aittajärven kylällä on majoittumispalveluja.

 

Ilmoita hevosesi sähköpostiin mr.kioja@gmail.com otsikolla kesälaidun18 muodossa:
skp. Hevosen nimi (osoite), om. omistajan nimi, aikaväli

Muistathan merkitä "aikaväli" -kohtaan joko tarkat päivämäärät tai kirjoita "koko laidunkausi", joka on 01.06.-19.08.2018. Mikäli hevosellasi ei ole luonnetta, mutta haluaisit päiväkirjamerkintöjä, kuvaile hevosesi luonnetta muutamalla lauseella. Voit myös lisätä ilmoittautumiseesi lisäohjeet hevosen hoitoa koskien.

 

Vieraskirja on tarkoitettu hevosten omistajien, hoitajien ja muiden vierailijoiden merkintöihin. Myös kirjaukset hevosten hyvinvoinnista ja satunnaiset hevoskohtaiset merkinnät ilmaantuvat tänne ja niitä voi halutessaan hyödyntää hevosen päiväkirjamerkintöinä.

 

Listaus hevosista tulee tämän tekstin alle laidunten mukaan merkittyinä.

Tammalaidun

Orilaidun

 

 

12.08.2018, kirjoittanut Kioja
Laidunkausi läheni loppuaan ja se näkyi helteen tärvelemissä lehtipuissa, jotka loistivat keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyissä ennen aikojaan. Tuulen mukana putoilleet koivun lehdet koristivat myös niiden hevosten takkuisia harjoja, joilla oli tarpeeksi pitkä letti. Muhkeiden takkupesäkkeiden keskelle Manattu oli kerännyt hienon kokoelman risuja, keltaisen ja ruskean sekaisia lehtiä ja sammalta. Ori ei myöskään halunnut luopua kokoelmastaan, vaan kun yritin hieman aukoa takkuja ja nyppiä pahimpia oksia pois, se yritti näykkiä.

Paljon paremmin ei myöskään mennyt Jekulla. Sillä ei ollut yhtä suuri kokoelma kuin Manatulla, mutta se oli selvästi ryöminyt vadelmapensaan ja kuusikon läpi. Ainakin neulasista ja vadelmanlehdistä päätellen. Marvelin harja sentään oli lyhyempi ja siitä roikkui vain yksi julmetun kokoinen kuusenoksa, jota ruuna yritti siinä katsellessani hankata irti, lisäten takkuun männystä pihkaa. Omat hevoseni eivät olleet pärjänneet sen paremmin, vaan lähes jokaisella oli jonkinlaiset roskaviritelmät niin harjoissa kuin hännissäkin. Onnea niille hoitajaparoille jotka nämä takut joutuvat avaamaan, kun hevoset palaavat lomalta talliin.

 

16.07.2018, kirjoittanut Kioja
Bellaa kiukutti. Vanttu ja Tuutu olivat lähteneet eilen takaisin kotiin ja niitä lastatessa Bella oli pyrkinyt lähtemään suomenhevoskaksikon mukaan. Olin ottanut tumman tamman kiinni ja pidellyt sitä, mutta kun trailerin perävalot katosivat mutkaan, jäi Bella ravaamaan edestakaisin aidan vierelle. Nyt se kulki kyllä muun hevoslauman mukana, mutta kovin hitaasti ja aina kun tiellä kuului auton tai hevosen ääni, Bella laukkasi äkkiä tien vierelle katsomaan kuka tulee. Tänäänkin, kun ratsastin Nyytillä tarkastamaan hevosia ja aitoja, Bella tuli vastaan hirnuen. Se tarkasti Nyytin ja tyytyi sitten kävelemään nuoremman tamman perässä metsän rajaa kohti, jossa muu lauma laidunsi häntiään huiskutellen. Bella parka. Se jäisi Rosiksen oman lauman kanssa lomailemaan vielä kolmeksi viikoksi ennen kotimatkaa. Toivottavasti se rauhoittuisi ja ottaisi kaiken irti loppulomastaan.

 

05.07.2018, kirjoittanut Marika
Helgan perhana oli tehnyt omat laitumentarkastusvuoronsa jo kesäkuun puolella, kun suuren osan ajasta paistoi aurinko ja suurin häiriö olivat paarmat. Hyttyset sentään olivat pysyneet kurissa, mutta nyt, juuri kun kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, minun laidunvuoroni alkoi ja hyttyset olivat heränneet. Kaiken pahan lisäksi Linn oli heinäkuun lomalla, Helga teki töitä lapissa vaellusoppaana (hyttyset hänet syököön) ja Petra teki kesäkursseja opistolla ja veti urheilukerhon sählytreenejä. Petra sentään oli auttamassa iltatallien teossa, mutta likimain joka päivä jouduin itsekseni kiertämään molemmat laitumet. Ja hevosten tarkastamisessa kestää aikansa. Muuten en valittaisi, mutta kun se hyttysmyrkky käryää ihan järkyttävälle.

No, ei auta kuin nousta Pullon selkään ja kiertämään. Tammalaitumella oli muuten ollut koko kesän hyvin rauhallista, mitä nyt Vanttu oli useamman kerran innostunut riehumaan ja useampi hevonen oli saanut naarmuja sen kavioista. Siltä oli irronnut kaksi kenkääkin, vasen etunen ja oikea takanen, joten meidän vakikengittäjä Eero oli käynyt ottamassa ne loputkin kaksi kenkää pois. Toisen irronneen kengän joku oli löytänyt, mutta neljäs oli yhä hukassa. Toisaalta riehumiseen saattoi olla syyllisenä Rosiksen nuoret tammat, jotka tykkäsivät ärsyttää muita tyttöjä vähän väliä.

Orilaitumen puolella meno oli ihan mukavaa seurattavaa. Vipun lähdön jälkeen Manattu oli vihdoin ja viimein päässyt mukaan äijäporukkaan, vaikka se viihtyikin pääasiassa Fedden kanssa rapsuttelemassa. Myös Kurre vaikutti olevan sen mielestä ihan mukava tyyppi. Marvel oli koittanut tehdä tarkempaa tuttavuutta Manatun kanssa, mutta nyt se oli tyytynyt laiduntamaan Jekun ja Rallin kanssa. Jekku oli hirmuisen mukava hevonen. Se tuli aina hiljalleen hiipien tuuppaamaan turvallaan kyynärpäästä että pliis rapsuta. Niinpä orin jalat tarkistettuani jäin vielä vähäksi aikaa raaputtamaan sitä sen paksun otsatukan alta. Jälkeenpäin kun katsoin kynsien alle, siellä oli hirveät määrät mutaa ja vaaleanruskeaa karvaa. Mutta muuten oikein ihana hevonen.

 

30.06.2018, kirjoittanut Kioja
Vipulla oli ollut mukava kuukausi laitumella ja se ei selvästikään olisi halunnut lähteä vielä. Tumma ori hyöri lauman keskellä eikä ollut kuulevinaan Elvan huuteluja ja lähti aina vaeltamaan kauemmas kun yritin lähestyä sitä. Tarkastuskierroksella Vipu oli ollut ihan rauhassa ja antanut koskea, mutta nyt ori kai oli huomannut laitumen reunaan ilmestyneen trailerin ja tiesi että loma oli loppu. Vielä viimeiset laukat kaveriporukan kanssa.

Lopulta ori tyytyi kohtaloonsa, kun Helga ratsasti Pullolla sen ympäri ja paimensi sitä meitä kohti. Vipu ei edes yrittänyt karata, mutta se käveli oikein, oikein hitaasti ja tuhahdellen. Sai se silti palan omenaa kun Elva sai pujotettua riimun orin päähän. Toivottavasti Vipulla olisi hyvä kotimatka. Ja toivottavasti Mini olisi helpompi saada kiinni.

 

13.06.2018, kirjoittanut Kioja
Hurjan kuuman ensimmäisen viikon jälkeen, kun maa ehti jo alkaa halkeilla ja tammalaitumelle piti kuljettaa vettä jatkuvalla syötöllä, katsoin tyytyväisenä kun tummat ja valtavan kokoiset pilvet vyöryivät idästä järven yli kohti tallia ja kesälaitumia. Orilaitumella sentään oli lähdepohjainen pikkuinen lampi, jonne tallin hevoset olivat vieraat hevoset opastaneet juomaan. Manattu sen sijaan näkyi viihtyvän itsepäisesti aitojen läheisyydessä, niityllä auringon armoilla. Ilmeisesti se kävi välillä metsän puolella jäähdyttelemässä ja se joi portin lähellä olevasta isosta vesialtaasta. Fedde oli aina välillä jäänyt suomenhevosoriin kaveriksi vaikka muu lauma olisikin vaeltanut jo toiseen suuntaan. Ne rapsuttelivat aina silloin tällöin toisiaan ja laidunsivat kohtuullisen välimatkan päässä toisistaan. Toivoin että tumma kaksikko ymmärtäisi mennä metsän puolelle rankkasadetta suojaan. Niityllä voisi olla kurjaa tuulen ja sateen piiskattavana. Eiköhän tuiman näköinen hevonen ohjaisi mustan kaverinsa muun lauman mukaan tai sitten toisinpäin. Hetken pilviä katseltuani palasin tammatallin siivouksen pariin. Aina hyvä nuohota kun ei ole hevosia tiellä.

 

10.06.2018, kirjoittanut Helga
Ratsastin hitaasti Saunilla tammalaitumen aitaa ympäri. Rosiksen hevosten kesäloma jäi yksitellen tauolle, kun ne joutuivat muutamaksi päiväksi kerrallaan takaisin talliin, jotta aidat voitaisiin kiertää ja laitumen asukkaat tarkastaa. Paljon helpompaa hevosen selästä kuin vaikkapa mönkijällä. Tammat vaikuttivat rauhoittuneet kulkemaan Skotan perässä hiljalleen ympäri. Isolla alueella oli paljon tilaa laiduntaa ja riehua. Iltaisin hyönteiset hyökkäsivät ja Skotta komensi tammat jonoon ja kävelemään laitumelle muodostuneita polkuja pitkin turvat edellisen hännässä. Olin kiertänyt melkein koko laitumen ympäri, kun kuulin kovaäänisen tuhahduksen laitumen puolelta. Säikähtäneenä käännyin katsomaan ja Bellahan se siellä seisoi hämärässä osittain kuusen oksien takana piilossa. Suomenhevostammat Vanttu ja Tuutu kurkkivat isomman tamman takaa. Sauni hörisi kavereilleen ja olisi mielellään mennyt niiden mukaan. Käänsin sen laumaa kohti ja nosutuani ratsailta sidoin sen puuhun riimunnarulla. Tervehdin kuusikossa seisovaa kolmikkoa ja tarkastin niiden jalat. Vanttu oli tainnut saada hieman kaviosta, sillä sen lavassa näkyi pieni nirhauma, joka ei kuitenkaan ollut mennyt ihon läpi. Huuhtelin nirhauman vedellä ja suihkautin siihen vähän haavasprayta. Eiköhän se sillä selviä, kunhan Tuutu ei mene sorkkimaan sprayta pois. Se tuntui olevan kovin kiinnostunut siitä, mitä Vantulle kävi. Muu lauma oli kunnossa, mutta Mini, jolla oli pieniä männynoksia harjaan sotkeutuneena, olisi mielellään lähtenyt Saunin mukaan kun ohjasin sen kohti laitumen porttia.

 

01.06.2018, kirjoittanut Kioja
Vieraita hevosia oli tänä vuonna vähemmän kuin viimevuonna. Vain neljä per laidun. Ilmoittautumisista olin tunnistanut Veeran hevoset, jotka olivat aiemminkin vierailleet meillä. Nyt kun seisoin valvomassa tammojen irtipäästöä, katselin Veeran tammaa. Kaksitoistavuotias ruunikko oli kovin pienen näköinen ison shiretamman, Minin (miten sopiva nimi), vieressä vaikka Bella ei tosiaan mikään pikkuinen hevonen ollut. Kaksikko sai minun laumani näyttämään hurjan pienikokoiselta. Mini näytti kovin rauhalliselta, mutta Bella oli valmis jo lähtemään lomalle.
"Saa päästää hevoset irti!" huusin, ja katsoin miten hoitajat ja hevosten omistajat nykivät riimut hevostensa päistä. Lauma otti reippaan spurtin kauemmas portista ja hoitajat ohjeistuksen mukaan peruuttivat heti portin lähettyville. Bella pääsi heti juttuun Skotan, vanhan tutun kanssa ja Mini, maa hurjasti kumisten, hyöri ja pyöri Tuutun kanssa samalla kun Vanttu huuteli vierestä. Hetken tutustumisen ja välien selvittelyn jälkeen lauma rauhoittui kulkemaan hitaasti kohti metsän reunaa Skotan ohjaamana. Opastin hevosten omistajat ja hoitajat kahvittelemaan tallipihaan, aitan eteen viritettyyn pikkubuffettiin. Vielä pitäisi käydä päästämässä orit ja ruunat omalle laitumelleen. Hoitajat hevosineen sentään näkyivät jo saapuvan jonossa Helgan ohjaamana ja oriiden omistajat pitelivät omiaan trailereidensa edessä. Hoidetaan tämä reippaaseen tahtiin niin ehkä meille riittää lohipiirakkaa.

 

 [ Kirjoita ]

Nimi: Elva

06.07.2018 19:00
Sylvi tuo Vipun Rosikseen 1.6

Ensimmäinen kesäkuuta Loitsulan pihassa pakattiin mustaa suomenhevosoria traileriin. Sylvi oli lähdössä viemään Vipuaan kesälomailemaan uusiin maisemiin Rósgarðuriin. Kaikki tarpeelinen oli pakattu jo eilisiltana, nyt vinkasta puuttuikin enää itse ori.
“Äää, mene nyt, ala tulla, ukko häh!” kannusti Sylvi hevostaan ramppia ylös narusta kiskoen. Vipu mutkitteli perässä kaula pitkällä, nahkariimu kovilla mutta jalat tiukasti hiekoitetulla pihalla. Kun Elva säntäsi läiskämään Vipua takamukselle saatiin orikin kammettua rampille ja lopulta myös traileriin.
“Jääräpää” totesivat naiset melkein yhteen ääneen, ja Vipu huomasi heinäverkon nokkansa edessä alkaen määrätietoisesti nyhtää sitä tyhjäksi.

Rósgarðurin pihassa Vipu kolisteli vinkasta ulos kuin vanha tekijä. Se oli imaissut heinäverkon tyhjäksi, ja ulkoilmaa haistellessaan hoksasi selkeästi, että ohjelmassa oli navan täydeltä vihreää heinää. Päivä oli kääntynyt illaksi, ja orilaitumella oli jo vilskettä. Pitkään trailerissa paikallaan nököttänyt Vipu suorastaan tormasi laitumelle, kun Sylvi päästi sen irti ja karjaisi perään heipat mustalle orilleen.

Nimi: Oresama

09.06.2018 16:29
Erkinheimon Jeskamandeeran laitumellelähtö

"Vajakki", sihahdin Jekulle, joka tuijotti minua hölmistyneenä. Olin ottanut riimun pois sen päästä, niin kuin kaikkien muidenkin laitumelle laskettavien päästä oli otettu riimut pois. Muut olivat rynnänneet selvittelemään arvojärjestystään, mutta ei Jekku, ehei. Se seisoi paikallaan ja ihmetteli.
"Mene nyt. Olet sä ollut ennenkin laitumella", supisin sille suupielestäni ja yritin huomaamattomasti viittoa sille, että ravaisi tiehensä. Tunsin tuskanhien kohoavan, kun muut hevosenomistajat katselivat meitä huvittuneina. Koetin tuuppia Jekkua ryntäistä ja kaulasta pois, mutta se vain möllötti. Lähdin itse pois, ja se seurasi. Lopulta se häipyi, kun huitaisin sitä riimunarulla kylkeen vihaisesti mutta kevyesti.
Häivyttyään Jekku ravasi laitumen ympäri niin kuin olisi ollut ihan normaali, keskivertoälykäs hevoen. Muiden jo rauhoituttua syömään laski minunkin orini päänsä lupaavanlaisesti vihreää heinää kohti. Syömisen sijaan se kuitenkin taivutti koipensa, kellahti kyljelleen ja venytti kaulansakin sitten oikein pitkäksi. Venyteltyään antaumuksella sekin alkoi syödä. Kyljellään. Niin kuin vajakki.

Nimi: Reita

09.06.2018 12:10
Viikko takana laitumella -teksti:
http://minishire.blogspot.com/2018/06/laidunnusta-jo-viikko-tak ana.html

Nimi: Laura

08.06.2018 05:06
Vielä piti käydä Vanttua ja Tuutua moikkaamassa ennen kotimatkaa - nyt saavat rauhassa laiduntaa heinäkuun puoleen väliin :D

Meillä oli laidunmaata kotona, ja hyvää sellaista olikin. Ei vain ollut muita tammoja Vantun ja Tuutun seuraksi, joten päätettiin ne sitten Rósgarðurin kesälaitumille viskata. Isä oli ollut vähän näreissään ajomatkasta, mutta innostui kun kerrottiin kaikesta, mitä itäisessä Suomessa oli - ei siis kovinkaan paljoa mitään, mutta mökistä se meni ihan sekaisin, kalastaa kun rakastaa. Me lähdettiin isän ja veljen kanssa heittämään tammakaksikkoa Rosiksen laitumille, ja oltiin vuokrattu mökki Saimaan rannasta muutamaksi päiväksi niin, että saatiin nauttia metsän keskellä chillailusta hetken aikaa ennen pääkaupunkiseudulle palaamista.

Suomenhevoset olivat jääneet hyvillä mielin uudelle reviirilleen; Tuutu tuli heti toimeen muiden tammojen kanssa, Vanttu oli ottanut spurtit ja sen jälkeen lähestynyt uusia ystäviään (varsinkin Reitan omistama, valtava shirenhevostamma Mini oli Vampukan mieleen!). Musta oli kovinkin haikeata jättää meidän tallin vakiokasvot aivan toiselle puolelle Suomea niinkin pitkäksi ajaksi, mutta koitin muistutella itseäni siitä hienosta urakasta, jota me oltiin koulutusvaiheessa olevien hevosten kanssa ahkeroitu koko kevät - lomien jälkeen saattaisi taas maistua työnteko, ehkä näistä se pellempikin (Siis Taikavalssi) oppisi tavoille ja kasvaisi aikuiseksi järkevien, isojen hevosten ja kunnon leidien keskuudessa.

Vielä viimeisenä päivänä me käytiin moikkaamassa tammoja; varmoin liikkein mä livahdin aidan toiselle puolelle ja vihelsin Tuutulle, joka laidunsi vähän matkan päässä pörröisen, mustavalkoisen ponin kanssa. Mä seurasin silmä kovana ja suu hymylle kaartuneena, kun tumma suomenhevostamma nosti laiskasti päänsä vihreän ruohikon keskeltä, katsoi mua lempeillä silmillään ja otti sitten muutaman verkkaisen askeleen lähemmäksi. Kun nuoren ruokailukaveri ”Pretta” (kyllä, mä opettelin sen nimen koska olin rakastunut siihen laitumelle lasku -päivänä) tajusi ystävänsä liikkuvan, tuli myös islanninhevoseen liikettä; se kiri Lumotun kiinni muutamalla raviaskeleella, hidasti sitten löntystelyyn ja heitti karvaisen turpansa Tuutun takamuksen yli toiselle puolelle, vaihtaen tamman vasempaan kylkeen kiinni kulkemaan. Molemmat hevosista tulivat mun luokse korvat hörössä, ja mä tervehdin niitä rapsutuksin. Pretta menetti mielenkiintonsa muhun huomattuaan, etten tuonut nameja, mutta Tuutu pärisi ja tökki - aivan kuin tunnistaen mammansa. Mä silittelin sen silkiltä tuntuvaa kesäkarvaa, kävin läpi koko suurikokoisen hevosen vartalon ja taputin sitten kaulalle. ”Koita valvoa isosiskoa, se on vähän urpo”, suukottaen tamman valkealla pilkulla varustettua turpaa mä annoin kesän lapsenvahtitittelin, alkaen sitten katselemaan sen toisen huligaanin perään. Eikä muuten tarvinnut kauaa katsella: kuului kiljahduksia, tanner tömisi ja muutama peräpää lensi jonkin matkan päässä. Tytöt olivat päättäneet pistää leikiksi, eikä tarvinnut kahta kertaa arvailla, löytyisikö Vanttu kenties tämän likkalauman seasta. Kimon Tahiran, siron ruunikonvärisen Liiran ja ruunivoikon Pomin keskellä oli mun päivänsäteeni. Tuttuakin tutummilla, tikittävillä raviaskeleilla se kurvaili viheriötä pitkin, tehden kuitenkin niin sanotun täyskaarron kuullessaan mun kutsuvan sitä nimellä. Se pysähtyi paikalleen, iski terävät korvat eteenpäin ja koitti kuin tarkastaa, onko se varmasti se oma mamma. Lopulta suomenhevonen päätti rohjeta mua kohden, ja se lähti lähestymään energiaa täynnä olevin askelin, tamman uuden gängin seuratessa hitaammin taka-alalla perässä.
Tuutu vilkaisi bestistään kulmiensa alta ja hörähti tamman tullessa viereen, Pretta liittoutui Tahiran ja Pomin kanssa ja jäi laiduntamaan muutaman metrin päähän - ihan vain, että kaikki olisi kuuloetäisyydellä, jos herkkuja jaettaisiin. Mä silitin ruunikkoa suomenhevosta ja tervehdin sitä hiljaa, rapsutellen lopulta molempia mun tyttöjä samalla, kun ne kuuntelivat mun jonninjoutavia höpinöitä. Sinne ne jäivät unelmiensa lomakohteeseen, Vanttu katsoen mun perään aidalla ja Tuutu palaten takaisin Pretan luokse. Eihän tässä olekkaan kuin muutama viikko ennen tyttöjen paluuta kotiin.

Nimi: Reita
Kotisivut: http://minishire.blogspot.com/p/perustiedot.html

01.06.2018 22:10
Minin (ja mun) laitumellelaskufiiliksiä 1.6.2018 on luettavana täällä:
http://minishire.blogspot.com/2018/06/minin-kesaloma-alkaa.html

Virtuaalitalli Rósgarður

Kaikki materiaali © Kioja, ellei toisin mainita.

©2019 Rósgarður - suntuubi.com