Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sotamaalauksen Epäpyhä

kutsumanimi Eppu omistaja Kristiina Hirvonen VRL-13006
syntymäaika 10.09.2018, 0-vuotias
(satunnainen ikääntyminen)
kasvattaja Nikki VRL-14085Sotamaalaus
rotu suomenhevonen painotus esteratsastus
sukupuoli tamma koulutustaso HeB/120 cm, ajettu
säkäkorkeus 159 cm VH-numero VH18-018-1789
väri ja merkit hopeanruunikko, epäsäännöllinen piirto, otj erv, oej ruunusukka PKK-id  

 

Juuri kun Kurre veteli viimeisiään ja talli oli jäämässä tarkoituksella suomenhevosettomaksi, sain nimenomaan minulle, Kristiina Hirvoselle, suunnatun tarjouksen nuoresta suomenhevostammasta. Tein sitten sen virheen että menin kuin meninkin Sannin luo Sotamaalaukseen katsomaan pikkuista hämähäkinkoipista varsaa, jonka naamaa koristi siro piirto. Tiesin Sannin olevan melko löyhä vaatimustensa suhteen, joten sain neuvoteltua hyvän diilin itselleni ja niin Epuksi ristitty rimpula tamma muutti Rosikseen esteratsuksi. Juuri kun olin pääsemässä suomenhevosista.

Eppu on hienovaraisesti äkäinen hevonen. Se ei avoimesti uhkaile potkivansa tai purevansa, mutta punoo juoniaan hiljaa mielessään. Ne ajatukset näkee sen katseesta. Ei Eppu mikään ihan kamalan ilkeä kuitenkaan ole. Se näyttää takapuolta kun joku tulee karsinalle ja esittelee rumaa naamaa kun joku on liian lähellä sen ruokaa. Luimii se vähän kun laittaa satulan selkään tai koskee mahan alle, vaikkei se edes pullistele tai sähellä vaikeuttaen hommaa. Kuolainten käyttö unohdettiin Epun kohdalla saman tien, sillä tammalla on kovin herkkä suu. Niinpä Epulla käytetään kuolaimettomia suitsia ja pehmustettua turpahihnaa. Tamma on kuitenkin helppo hoitaa, sillä se seisoksii paikallaan karsinassa harjaamisen ajan vaikka karsinan ovi olisi auki ja jalat nousevat niin kauan kun niitä ei yritä väkisin nostaa ylös. Suomalainen juntti siis. Kiltti sisimmästään mutta kaikessa pitää vähän olla vastarannan kiiski.

Ratsailta Eppu on aika tasainen. Se taipuu kouluratsastukseen kohtuullisella moottorilla, hölkkää maastossa sen enempiä hötkyilemättä ja liikkuu pehmein askelin niin kauan kun ohjista ei nyitä. Esteillä tamma innostuu sen verran että siitä saa vauhtia ja ponnua irti eivätkä kaikki puomit kolise maahan. Epusta on isommillekin esteille ja vaikka sen tempo ei ole päätähuimaavan nopea, sallivat pitkät askeleet reippaan etenemisen. Tamman ehkä jopa vähän tylsä luonne tekevät myös sen että erikoisesteet ja sateenkaarenväriset viritelmät eivät hätkäytä Eppua lainkaan. Ne ylitetään siinä missä tavan punavalkopuomiset ristikotkin.


suku

1-polvinen

i. Musta Raamattu
 
ii. Tuonelanjoutsen
evm
ie. Musta Noita
evm
 
e. Rubiininkantaja ei. Taikurin Rubiini
evm
ee. Tuulenkantaja
evm

ii. Muskan isä Tuonelanjoutsen eli Tuomas oli mun suosikkihevoseni lapsena. Erityisesti mutsi oli totta kai aivan kauhuissaan, kun sen 8-vuotias tytär paineli pitkin peltoja ison mustan orin selässä, mutta Miika-eno vaan naureskeli, että “siinä muksussa on tarpeeksi apinaa pysyäkseen selässä!” Yllättäen se ei kauheasti rauhoittanut mun mutsiani. Tuomas oli suhteellisen iso suomenhevonen, olihan se kuitenkin 160-senttinen ja lihaksikkaampi kuin Bull Mentula. Mutta vaikka se oli ori, se oli luonteeltaan maailman kiltein hevonen. Jopa mun kaltainen 8-vuotias tappi pärjäsi Tuomaksen kanssa hyvin ja me tultiin loistavasti toimeen. Tuomaksesta olisi ollut CIC1-tasoiseksi kenttäratsuksi, jos joku olisi raaskinut viedä multa mun suosikkihevoseni, mutta Miika tyytyi vain käyttämään sitä näyttelyissä pari kertaa vuodessa. Se myös kantakirjattiin II-palkinnolla Ypäjällä. Mä kantakirjasin sen I-palkinnolla, koska siihen aikaan se oli musta maailman hienoin hevonen. Miika itse asiassa jopa laminoi ja kehysti mun piirtämän kantakirjauslausunnon ja ripusti sen toimistoonsa Tuomaksen virallisen kantakirjalausunnon viereen. Aikanaan Tuomaksesta tuli myös isä; Se sai Kansallisjoutsen-nimisen tammavarsan, jonka Miika kuitenkin pisti myyntiin, vaikka mä halusin pitää pikku-Tuomaksen. Myöhäisellä iällä Tuomas sai toisenkin varsan, Muskan. Muska ei ehtinyt vanheta edes vuoden vanhaksi, kun Tuomas sitten meni ja kupsahti vanhuuteen 23-vuotiaana. Tiedä sitten mikä virallinen kuolinsyy oli, mä muistan vain, että Miika tuli kyyneleet silmissä mun huoneeseen torstaiaamuna ja kertoi, että Tuomas oli nukkunut pois edellisen yön aikana.

ie. Muskan emä Musta noita tuli Sotamaalaukseen kaksivuotiaana. Siitä lupailtiin isänsä kaltaista kenttähirmua, mutta eipä Noorasta kasvanut kuin vain kohtuullinen kouluratsu. Noora kilpaili helpoissa C- ja B-luokissa naapuritalleilla, eikä koskaan matkustanut Kittilää pidemmälle. Ei se loistanut näyttelyissäkään, mutta sillä oli niin kiltti luonne, ettei sitä voinut olla vaalimatta ja käyttämättä jalostuksessa. Noora ei koskaan edes ärhennellyt kenellekään, ja se tuli toimeen ihmisten ja eläinten kanssa. Se oli rauhallinen ja pomminvarma ratsu, joka kuunteli ratsastajaa nöyränä. Varsoilleen se taas antoi hyvät eväät elämään ja turvaa, kunnes ne olivat tarpeeksi vanhoja pärjätäkseen itse. Varsoja Noora saikin peräti kuusi kappaletta, joista kaksi jäivät Sotamaalaukseen. Mä olin niin kiireinen Tuomaksen kanssa, etten mä koskaan oikeastaan tutustunut Nooraan itse, mutta kyllä mä sitä toisinaan hoidin, enkä mä koskaan tule unohtamaan niitä lempeitä silmiä. Noora kuitenkin kuoli karhunhyökkäyksessä 21-vuotiaana, ja traagisesti samassa hyökkäyksessä meni toinen sen Sotamaalaukseen jääneistä varsoista, Musta hääkello. Onnettomuus jäi mun mieleeni erityisen vahvasti siksi, että mun yleensä niin kiltti Miika-enoni metsästi Nooran ja Kikin surmanneen karhun ja teki siitä maton toimistoonsa.

 

jälkeläiset

kuvagalleria
 

kilpailukalenteri

Kalenterissa näkyy vain sijoitukset.
(0 ERJ-sijoitusta)

pvm paikka luokka sijoitus
       
       

 

näyttelyt

 

päiväkirjamerkinnät

Eppu on virtuaalihevonen.
Sukuselvitys ii. ja ie. 
© Nikki

Virtuaalitalli Rósgarður

Kaikki materiaali © Kioja, ellei toisin mainita.

©2018 Rósgarður - suntuubi.com