Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 Dekkja frá Végeirrin

kutsumanimi Dekkja syntymäaika 20.03.2013, satunnainen ikääntyminen
nimestä "pimeys" omistaja Kioja VRL-13006
rotu islanninhevonen kasvattaja evm, tuoja Eviev VRL-13314
sukupuoli tamma painotus askellajiratsastus
säkäkorkeus 123 cm koulutustaso HeB/40 cm, 5-käyntinen
väri ja merkit kulomusta VH-tunnus VH14-030-0003

 

Dekkja on melkoisen itsepäinen ja tammamainen pikku hevonen jolta löytyy reilusti viljaa ja kaikki viisi askellajia puhtaina. Ratsastettaessa se säheltää ja pyrkii jatkuvasti reippaaseen askellajiin, mutta se yrittää silti miellyttää ratsastajaa. Sillä on melkoisen pitkät ja korkeat askeleet, joissa on vaikeahkoa istua. Pidemällä matkalla Dekkja väsähtää helposti, sillä se käyttää paljon energiaa häsläämiseen. Kun tamman saa keskittymään työskentelyyn, ei ongelmiä yleensä ole, sillä se on kuuliainen ratsu. Mielellään Dekkja vääntäytyy niin hyvään muotoon kuin lyhyeltä kaulaltaan kykenee ja tekee pohkeenväistöt sun muut ilolla. Pieniä esteitäkin pikkutamma hyppii mielellään, mutta hyvin varovasti, kuin puomit purisivat. Se on kuitenkin esteillä yksi aloittelevien ratsastajien suosikkiratsuista.

Hoitaessakin Dekkja on hösö ja haluaa olla kaikessa mukana. Välillä harjat katoilevat sitä hoidettaessa ja yleensä ne löytyvät maisteltuina alusten seasta. Dekkja kuitenkin pysyy karsinassa, vaikka ovi olisi avoin. Myös laitumelta se tulee kuuliaisesti. Keväät Dekkjan kanssa ovat tuskaa sillä se kasvattaa talveksi aina koko lauman paksuimman ja pisimmän talvikarvan. Niinpä se on keväisin pikkulintujen paras kaveri.

suku: evm

i. Brimi frá Reykjavik ii. Kappi frá Reykjavik
ie. Undrun frá Reykjavik
e. Hekla frá Végeirrin ei. Salómon frá Blönduós
ee. Sómadís frá Végeirrin

i. Brimi frá Reykjavik on kulomusta metsähevonen Islannissa. Brimi on luonteeltaan vähän hölmö hössöttäjä, joka  kuitenkin toimii maastossa varmasti. Jälkeläisiä ruunalla oli vain yksi, joka sai alkunsa ennen Brimin ruunaamista. Brimi teki töitä omistajansa kanssa lampaiden paimennuksessa syksyisin ja talvisin se auttoi puutöissä. 137cm korkea Brimi lopetettiin vanhuuden vaivojen takia 28-vuotiaana, jolloin se olisi vielä innokkaasti tehnyt töitä.
ii. Kappi frá Reykjavik oli hopeanmusta islanninhevosori upealla luonteella. Kappi oli alkujaan villinä syntynyt varsa, joka sitten lauman omistajan tahdosta pyydystettiin ja koulutettiin. Kappi asui koko ikänsä työjuhtana Islannissa, mutta se oli haluttu nimi myös askellajeja kisaavien hevosten sukutaulussa. Vajaa 140-senttinen ori oli rehti ja reipas hevonen, joka teki töitä kelle tahansa samalla lailla. Ori jätti jälkeensä 16 varsaa, joista suurin osa lähti Eurooppaan kilpailemaan.
ie. Undrun frá Reykjavik oli 136cm korkea kulomusta issikkatamma, joka toimi koko elämänsä harrasteratsuna Islannissa. Villinä syntynyt, mutta viisivuotiaana koulutettu Undrun oli mitä lempein ja mukavin hevonen, joka osasi kuitenkin suuttua jos sitä ratsastettiin väärin. Luotettava maastohevonen se silti oli ja se työskentelikin paljon puusavotoissa. Undrun sai vain kaksi varsaa, joista toinen jätettiin kotiin Undrunin seuraajaksi ja toinen myytiin Eurooppaan kilpailemaan. 

e. Hekla frá Végeirrin oli Sómadíksen varsa, jota oli suunniteltu hartaasti. Hopeanruunikko ja 140cm korkea Hekla toimi kasvattajaperheensä apuna maatilan töissä ja myöhemmin se teki paljon töitä matkailualalla omistajansa kanssa. Tamma sai kolme suloista varsaa, joista yksi myytiin Eurooppaan ja kaksi jätettiin Végeirrin tilalle jatkamaan sukua ja toimimaan vaellushevosena. Hekla oli luonteeltaan kiltti ja reipas hevonen, joka kuoli aivan liian aikaisin 15-vuotiaana ähkyyn.
ei. Salómon frá Blönduós oli hopeanmustankirjava hassun näköinen islanninhevosori, joka toimi pääosin Islannissa työhevosena ja harrasteratsuna omistajaperheelleen. Hieman äkäinen Salómon syntyi ja asui koko elämänsä samassa perheessä Inga-nimisen naisen ratsuna ja tämän miehen työkaverina. Perheen lasten ratsuksi se ei soveltunut vaativan luonteensa takia, mutta töissä se oli reipas ja aina valmis tehtäviin. 143-senttinen ori jätti jälkeensä kuusi varsaa. Salómon oli myös vauhdikas tölttääjä.
ee. Sómadís frá Végeirrin oli hyvärakenteinen islanninhevostamma, jolla oli korkeutta vähän päälle 130cm ja päällään se kantoi ruunikkoa väriä. Pörröisen harjan ja epäselvän piirron omaava Sómadís oli nätti näky kylissä, joissa se työskenteli omistajansa mukana. Végeirrin perheelle tamma oli korvaamaton apu ison maatilan töissä ja palkaksi se sai laiduntaa vapaana parin muun heppakaverin kanssa maatilan takaisella vaaralla. Kahdeksan Sómadíksen varsaa olivat vahinkoja, jotka sattuivat tamman ollessa vapaana. Yksi varsa kuitenkin haluttiin tietystä orista. Kolme varsoista jäi maatilalle, mutta loput villiintyivät ja katosivat vaaralle. Sómadís kuoli työn uuvuttamana vaaralle 18-vuotiaana, josta se löydettiin muutamaa viikkoa myöhemmin kun se ei ollutkaan palannut enää kotiin.

jälkeläiset: 
s. 02.05.2014, isl. t. Dreyra frá Far gone Ice i. Andvari frá Flosaborg
s. 26.08.2014, isl. o. Geri frá Far gone Ice i. Glædir frá Akureyri 
s. 14.12.2014, rist. r. Polar Prince Garpur i. Glittrande Kryptonit SWE
s. 
10.07.2014, isl. t. Derra frá Rósgarður i. Óskasteinn frá Vallanes

kilpailukalenteri
kalenterissa näkyy vain sijoitukset. (39 sijoitusta + 11 voittoa)
pvm paikka luokka sijoitus
05.02.2014 Ramya Ranch Töltti T.1 2/48
26.02.2014 Tuiskulan talli Töltti T.2 1/19
26.02.2014 Tuiskulan talli Nelikäynti V.1 5/18
26.02.2014 Tuiskulan talli Viisikäynti F.1 1/18
26.02.2014 Tuiskulan talli Passikoe PP.1 3/18
27.02.2014 Tuiskulan talli Nelikäynti V.1 2/18
28.02.2014 Tuiskulan talli Passikoe PP.1 5/18
28.02.2014 Tuiskulan talli Kouluratsastus FS1 3/19
28.02.2014 Cresendo Speedpassi P.2 5/29
28.02.2014 Cresendo Kouluratsastus FS1 1/31
01.03.2014 Cresendo Helppo töltti 3/28
01.03.2014 Cresendo Töltti T.2 6/29
01.03.2014 Cresendo Passikoe PP.1 4/30
23.03.2014 Beinir Nelikäynti V.1 4/40
24.03.2014 Beinir Speedpassi P.2 4/37
27.03.2014 Beinir Viisikäynti F.1 4/38
08.04.2014 Beinir Speedpassi P.2 5/56
09.04.2014 Beinir Passikoe PP.1 2/56
12.04.2014 Beinir Passikoe PP.1 5/56
13.04.2014 Beinir Viisikäynti F.1 5/56
14.04.2014 Beinir Töltti T.2 5/61
30.04.2014 Ljóma Speedpassi P.2 2/37
05.05.2014 Ponipallero Töltti T.1 3/18
05.05.2014 Ponipallero Speedpassi P.2 4/20
05.05.2014 Ponipallero Passikoe PP.1 4/20
02.10.2014 Kleppur Nelikäynti V.1 1/11
02.10.2014 Kleppur 250 m passijuoksu P.1 2/12
02.10.2014 Kleppur Kouluratsastus FS1 4/14
02.10.2014 Askellajiratsastusjaos Passikoe PP.1 5/34
03.10.2014 Askellajiratsastusjaos Viisikäynti F.1 6/34
04.10.2014 Askellajiratsastusjaos Viisikäynti F.1 2/34
04.10.2014 Askellajiratsastusjaos Passikoe PP.1 1/34
05.10.2014 Askellajiratsastusjaos Speedpassi P.2 2/34
20.12.2014 Gateaway Nelikäynti V.1 4/21
21.12.2014 Gateaway Helppo nelikäynti 4/11
09.06.2015 Snjór Hvítur Töltti T.1 4/26
09.06.2015 Snjór Hvítur Speedpassi P.2 1/23
10.06.2015 Snjór Hvítur Töltti T.1 4/26
10.06.2015 Snjór Hvítur Töltti T.2 4/24
11.06.2015 Snjór Hvítur Nelikäynti V.1 3/20
12.06.2015 Snjór Hvítur 250 m passijuoksu P.1 1/24
15.06.2015 Vindemia Speedpassi P.2 3/15
10.08.2015 Ponipallero Helppo töltti 1/33
14.08.2015 Ponipallero Helppo töltti 2/33
15.08.2015 Ponipallero Helppo töltti 1/33
19.08.2015 Vanda Töltti T.2 4/27
20.08.2015 Vanda Töltti T.1 2/26
23.10.2015 Vanda Nelikäynti V.1 4/26
27.10.2015 Vanda Töltti T.2 1/28
27.10.2015 Vanda Nelikäynti V.1 1/26

11/2016 Yleislaatuarvostelu14,5 (9+5,5) - 22 (13+9) - 17 - 13 - 4 = 70,5p / YLA3

 

päiväkirjamerkinnät:

päiväkirjamerkintä, 30.09.2014, kuristaja
Huokaisin helpotuksesta pitkän työpäivän jälkeen ja ensimmäistä kertaa ajattelin vierailla Rósgarður nimisellä tallilla ja ratsastella hieman tallin issikkatammalla Dekkjalla. Saavuinkin tallin pihaan ja suuntasin heti tallille ja etsin käsiini kyseisen tamman.
Lopulta löysin nätin kulomustan tamman napottaen minua epäilevän oloisesti. Avasin karsinan oven ja tervehdin tammaa, vieden käden tämän haisteltavaksi. Dekkja tuhahti vastaukseksi minulle ja uskaltauduin rapsuttelemaan tammulia hieman lähemmältä etäisyydeltä. Lepertelin tammalle niitä näitä hetken ja sen jälkeen lähdin etsiskelemään tamman harjoja ja varusteita, tarkoituksenahan olisi maastossa piipahtaa tamman kanssa. Saavuin takaisin tamman luokse tavarat löydettyäni ja varauduin siihen että puolet harjoista löytyisivät tallottuina kaiken purun sekaan, joita sitten saan takapuoli pystyssä noukkia loppuillan. Harjailin tammaa, joka oli kokoajan mukana toiminnassa silmät kiiluen innosta. Loppujen lopuksi harjapakista ei ollut kadonnut kuin yksi harja, helpotukseksi se oli suoraan tamman turvan alla etujalkojen edessä odottamassa.
Varusteitten laitto onnistui ongelmatta tammalle ja sen jälkeen pääsimme tallista jo ulos. Heti niin terhakkana Dekkja oli korvat hörössä ja sieraimet suurina menossa eteenpäin. Ponnistin tamman selkään, jolloin heti tamma lähti liikkeelle. Toppuutin hieman sitä, että saisin kunnolla jalustimet säädettyä, vaikka Dekkja oli kokoajan menossa jo. Siinä sitten kun pääsimme liikenteeseen, Dekkja sähläili kokoajan omiansa. Milloin se pompahteli sivulle ja milloin yritti koko ajan raviin. Rauhoittelin tammaa ja lähdimme suuntamaan valaistulle maastopolulle, koska loppumatkasta alkoi jo hieman hämärtää.
Matka menikin sähläten, säikkyen olemattomia asioita ja kiihdytellen vauhtia. Pitemmillä suorilla annoin tammalle ohjaa ja teimme parit laukkapyrähdykset, josta tamma selvästi nautti. Heti tämän jälkeen Dekkja ehkä rauhoittuikin hieman. Loppumatkan menimme ravaillen ja käynnissä eikä yhtäkkiä mörköjäkään näkynyt joka puskasta. Tallin häämöttäessä löysäsin jo ohjia tammalle, että se sai venyttää kaulaansa ja rentouttaa niskansa kunnolla. Oli kait maastoreissu Dekkjallekin miellyttävä pärskähdyksistä päätellen ja tepsuttelihan se ihan rauhassa eteenpäin rentoutuneen oloisena, ei merkkiäkään enää sähläristä.
Tallille päästyämme hoidin tamman perusteellisesti ja annoin sille porkkanan vielä palkinnoksi maastoretkestä. Kyllä minä tykästyin tammaan ja pusun sille otsalle annoin ennen lähdettyäni.  

 

päiväkirjamerkintä, 17.03.2014, Kivikylän maastoretki
Avasin hevosauton laskusillan ja kuulin kuinka Dekkja liikuskeli autossa. Se oli irti ja tiesin sen tulevan ryminällä ulos jos pääsisi.

"Rauhoitupa nyt, neitiseni. Kohta pääset ulos", yritin rauhoittaa tammaa, joka kurkotteli turpaansa auton toisen oven yli. Kiitin luojaa niinkin hyvästä autosta, ettei tarvinnut traileria ryhtyä käyttämään ja hain ohjaamosta kulahtaneet ja monella hevosella käytetyt juuriharjan ja kaviokoukun. Livahdin hevosauton karsinaan niin pienestä raosta kuin suinkin ja harjasin tamman pikaisesti. Kaviot kävin tarkasti läpi, kuten minulla oli tapana ja kokeilin myös sekä kenkien että hokkien pitävyyden.
Luikahdin taas ulos ja heitin harjan ja koukun ohjaamon jalkatilaan ja menin auton takaosaan vaihtamaan vaatteet sekä hakemaan Dekkjan varusteet. Nostin melko uuden askellajisatulan pukilta ja vedin kahden remmin suitset olalle. Oli niin kätevää kun ei tarvinnut kuin vetää kuolaimet suuhun, niskahihna korvien taa, ohjat kaulalle ja menoksi! Kiristin satulavyön molemmin puolin toiseen reikään ja työnsin karsinan oven auki. Se jäi vapisemaan levälleen kun talutin Dekkjan alas. Tamma tutkaili innokkaasti uutta maisemaa kun minä itse könysin jälleen auton takaosaan hakemaan kypärän. Vedin sen juuri päähäni kun kuulin tutun äänen ilmoittavan että oli aika ratsautua. Anni oli järjettömän ison mustan hevosen selässä.
Kiristin vielä satulavyötä reiällä molemmin puolin ja nousin tumman tammani selkään. Sen karva hohti kuparisena auringon paisteessa. Meitä oli vain kolme ratsukkoa ja minä päädyin jonon viimeiseksi. Vaikka tie oli jo lähes kokonaan sulanut, olin kiitollinen ratsuni hokeista aina kun vastaan tuli jäinen kohta.
Pian tuli kehotus siirtyä raviin. Minäkin yritin, mutta Dekkja päätti että tänään töltätään, joten annoin olla. Rentoutumaanhan tänne tultiin. Laukkapätkien aluksi pidättelin Dekkjaa hetken ja annoin sen sitten mennä niin kovaa kuin turvallisuuden nimissä saattoi.
Annin oma ratsu alkoi puuskuttaa jo kun Dekkjan vauhti alkoi vasta hieman hiipua, joten loppumatka oli rauhallisempi. Dekkja tykkäsi, kun annoin pitkät ohjat tölttipätkän aikana ja se vaihtoi leppoisaan raviin ja venytti kaulaansa alas- ja eteenpäin. Oli todella mukavaa tuntea rento ja erittäin tyytyväisen oloinen hevonen alla reippaassa ravissa. Kyllä tästä tammasesta tulisi vielä jotain!
Loppusuoralla otimme vielä lyhyen pätkän laukkaa ja annoimme sitten hevosten kävellä tallin pihaan asti ja tasata hengitystä. Tallin pihassa Dekkja pysähtyi kuuliaisesti hevosauton eteen ja seisoi paikallaan kun vedin satulan sen selästä ja jätin sen seisomaan kiinni sitomatta viedessäni satulaa auton takaosaan. Palasin hevosen luo ja vedin suitset sen päästä. Otsatukasta taluttaen vein raukean tamman hevosautoon ja suljin karsinan oven. Kävin pesemässä kuolaimet ja viemässä Dekkjalle verkollisen heinää matkan ajaksi. Juttelin hetken Annin kanssa ja lähdin sitten ajamaan kotiin päin.

Dekkja on virtuaalihevonen.
Sukuselvitys © Naxu.

Virtuaalitalli Rósgarður

Kaikki materiaali © Kioja, ellei toisin mainita.

©2018 Rósgarður - suntuubi.com