Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 Sunneva frá Far gone Ice

kutsumanimi Sunneva syntymäaika 14.08.2013, satunnainen ikääntyminen
nimestä "auringon lahja" omistaja Kioja VRL-13006
rotu islanninhevonen kasvattaja Kioja VRL-13006
sukupuoli tamma painotus askellajiratsastus
säkäkorkeus 138 cm koulutustaso HeC/50 cm, ajettu, 5-käyntinen
väri ja merkit hopeanmustankimo VH-tunnus VH13-030-0118

 

Sunnevan vasen silmä on ollut jo syntymästä sokea. Se kuitenkin suhtautuu ihmisiin rennosti ja tykkää huomiosta. Se arkailee vieraita ihmisiä ja on mieluiten niin että näkee ihmiset. Jos sen vasemmalle puolelle menee, tulee kertoa hevoselle että on siellä joko äänellä tai kosketuksella. Tamma on runtannut muutaman kerran hoitajan seinää vasten säikähdettyään. Vaikka se luottaa ihmisiin hyvin paljon, ei Sunneva ihan mitä vaan hyväksy. Mahan alta harjatessa kannattaa olla kohtuullisen nopea ja hoitaa hommansa reippaasti. Kavioiden nostaminen on myös hieman konstikasta, ainakin jos pikkutamma päättää olla huonolla tuulella.

Sunneva on kevyt ratsastaa. Se on herkkä pohkeelle ja istunnalle ja jännittyy kovasta ohjasotteesta. Tammalla on helppo töltti ja laukka, mutta ravi vaatii yleensä työstämistä. Käynnissä taas esiintyy pieniä tahtirikkoja. Lähes aina Sunneva tarjoaa tölttiä siiryttäessä askellajista toiseen. Ajaessa tamma on helppo ja nopea. Sen matkaavoittava askel on mukava sekä selästä että kärryillä.

suku: 1-polvinen
i. Einkamál frá þögn
e. Strauma frá Akureyri 

jälkeläiset: 
s. 07.04.2014, isl. t. Sunnu-Dagur frá Far gone Ice i. Álfur frá Kaakkuri
s. 07.07.2015, isl. t. Skotta frá Far gone Ice i. Stigandi frá Far gone Ice

kilpailukalenteri
kalenterissa näkyy vain sijoitukset 6.-1. (22 sijoitusta + 7 voittoa)
pvm paikka luokka sijoitus
02.10.2014 Kleppur Viisikäynti F.1 3/13
08.06.2015 Snjór Hvítur Töltti T.2 2/24
08.06.2015 Snjór Hvítur 250 m passijuoksu P.1 3/24
09.06.2015 Snjór Hvítur Viisikäynti F.1 1/25
09.06.2015 Snjór Hvítur Speedpassi P.2 3/23
10.06.2015 Snjór Hvítur Viisikäynti F.1 5/25
11.06.2015 Snjór Hvítur 250 m passijuoksu P.1 4/24
06.08.2015 Skógur Nelikäynti V.1 2/36
08.08.2015 Ponipallero Töltti T.1 2/35
10.08.2015 Ponipallero Helppo töltti 3/33
11.08.2015 Ponipallero Nelikäynti V.1 4/31
13.08.2015 Ponipallero Töltti T.1 5/35
15.08.2015 Ponipallero Töltti T.1 2/35
16.08.2015 Ponipallero Töltti T.1 2/35
01.09.2015 Naukaisu Töltti T.2 4/41
19.08.2015 Vanda Speedpassi P.2 3/23
22.08.2015 Vanda Speedpassi P.2 3/23
24.08.2015 Vanda 250 m passijuoksu P.1 1/23
24.08.2015 Vanda Speedpassi P.2 2/23
25.08.2015 Vanda Viisikäynti F.1 1/23
22.10.2015 Vanda Töltti T.1 2/28
23.10.2015 Vanda Töltti T.2 1/28
23.10.2015 Vanda Nelikäynti V.1 1/26
24.10.2015 Vanda Töltti T.1 3/28
24.10.2015 Vanda Töltti T.2 1/28
25.10.2015 Vanda Töltti T.1 1/28
25.10.2015 Vanda Töltti T.2 2/28
26.10.2015 Vanda Töltti T.2 5/28
27.10.2015 Vanda Töltti T.2 2/28

11/2016 Yleislaatuarvostelu18 (8+10) - 11 (5+6) - 17 - 15 - 4 = 65p / YLA3

09.11.2014 PKK Hirttivaara rakenne: ponitammat, HY, tuom. aksu

 

päiväkirjamerkinnät:

päiväkirjamerkintä, 23.09.2014, Tanja
Tuo vaalea tamma katseli minua kummastellen, kun kävelin sen karsinaa kohti. Olin vuokrannut kyseisen hevosen itselleni päiväksi ja pieni jännitys tuntui vatsassani. Nostin käteni kevyesti tamman nuuhkittavaksi ja juttelin sille lempeästi. Varuillaan ollut hevonen rentoutui ja puhalsi lämpimän henkäyksen kädelleni. Avasin karsinan salvan ja astuin sisään. Puin tammalle riimun naruineen ja talutin sen käytävälle. Laitoin sen kiinni käytävälle molemmin puolin ja kävelin sen eteen.
”Sunneva, niinhän se oli?” Kysyin ja suukotin tamman turpaa. Otin karsinan edestä harjaämpärin ja sieltä kumisuan. Harjasin ensin Sunnevan oikean puolen pyörivin liikkein ja siirryttyäni vasemmalle aloin puhella rauhallisesti niitä näitä. En tahtonut hevosen jyräävän minua seinään säikähdyksestä. Kumisukakäsittelyn jälkeen harjasin irtopölyt ja karvat pois pölyharjalla, jalat pehmeällä harjalla ja pään pääharjalla. Lopuksi selvittelin jouhet ja puhdistin kaviot. Tamma seisoi nätisti koko toimenpiteen ajan. Kävin hakemassa Sunnevan satulan ja suitset. Nostin satulan sen selkään, suoristin huovan ja kiristin vyön. Vaihdoin riimun suitsiin. Tamma otti kuolaimet nätisti suuhunsa. Sunneva oli valmis. Puin ratsastuskypärän päähäni ja nappasin ohjat käteeni. Talutin tamman ulos tallista. Kevyt pieni maastolenkki tekisi meille molemmille hyvää.

Tallipihalla laskin jalustimet ja ponnistin selkään. Säädin jalustimet sopiviksi ja maiskutin Sunnevan liikkeelle. Tallin omistaja oli kertonut tallipihalta lähtevästä valaistusta maastoreitistä ja olin päättänyt että kiertäisimme sen tänään. Tamma käveli rauhallisesti. En ollut koskaan ennen ratsastanut islanninhevosta, joten jännitys kutitteli edelleen niskavillojani. Käveltyämme tovin kokosin ohjat ja painoin pohkeillani kevyesti tamman kylkiä. Vauhti kasvoi, mutta askellajista en ollut varma. Kyyti oli kuitenkin tasaista ja kelpasi minulle. Maastot olivat silmiä hivelevän kauniit, syksyisen oranssit puiden lehdet ja vilpoisa syystuuli puhalsi kasvoihini. Pitkän tovin maastoiltuamme, päätin, että oli aika kääntyä takaisin. Pidätin Sunnevan käyntiin ja käännyimme ympäri takaisin tallia kohti. Annoin tammalle löysät ohjat, jotta se sai olla vapaasti. Matkalla meidät ohitti muutama lenkkeilijä iloisesti tervehtien. Rósgarðurin seutu vaikutti mahtavalta. Talli alkoi jo näkyä puiden lomasta ja Sunneva kiri tahtiaan. Kotiin oli aina mukava päästä. Tallipihalla pysäytin tamman ja tiputtauduin alas sen selästä. Nostin jalustimet ylös ja talutin tamman takaisin talliin. Varusteet pois, harjaus ja Sunneva takaisin karsinaansa odottelemaan päiväruokia.
”Kiitos kivasta päivästä.” Kuiskasin tamman korvaan ja lähdin viemään sen tavaroita pois.

 

päiväkirjamerkintä, 20.09.2014
Seisoin Sunnevan kanssa tallin ovella ja tuijotin kaatosateeseen. Aamupäivällä oli ollut aurinkoista ja olin tuhlannut koko sen ajan karsinoita siivoten ja paperitöitä tehden. Sunneva huokaisi ja vaihtoi lepuutettavaa jalkaa. Sitä ei nähtävästi kiinnostanut oltiinko menossa vai ei. Kyllä se töitä tekisi jos mentäisiin, mutta mitään ylimääräistä se ei koskaan tehnyt. Taputin Sunnevaa ja nykäisin kevyesti ohjista herättääkseni tamman. Laskin mielessäni kolmeen ja lähdin hölkkäämään maneesia kohti yllättyneen oloinen islantilainen takanani. Huomattuaan, minne oltiin menossa, se kiristi hieman vauhtia ja jouduin muistuttamaan että minustahan ei ohi mennä. Se kun tuntui välillä unohtuvan.
Tyrkkäsin maneesin oven auki ja kiepautin hevosen sisään neliömetrin kokoisella alueella. Yllätyin vähän itsekin, kuinka Sunneva pyörähti niin kepeästi ympäri.
Suljin oven ja pyyhin suurimman osan satulassa olevasta vedestä pois. Vaivautumatta taluttamaan Sunnevaa pidemmälle hyppäsin selkään ja annoin sille luvan kävellä uraa pitkin. Sillä välin lyhentelin jalustimia. Huomasi kyllä että Joanna oli ollut ratsastamassa Sunnevalla kilometrikinttuineen. Itse kun olen pikkuinen tappi, jonka takia koko satulahuone remontoitiin lyhyelle ihmiselle sopivaksi.
Jalustimet kuntoon saatuani otin kevyen tuntuman ja Sunneva jännittyi heti. Liikuttelin hieman kuolainta ja hevonen rauhoittui. Olin ollut liian äkkinäinen. Muutaman hyvän ravikierroksen jälkeen pyysin laukkaa molempiin suuntiin. Vaikempaan, eli oikeaan, suuntaan laukkuutin Sunnevaa kierroksen enemmän. Tämän jälkeen pyysin siltä tölttiä ja tuntui kuin jonkinlainen tölttivaihde olisi mennyt päälle, sillä minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin istua kyydissä ja hidastaa silloin tällöin. Tosin käyntiin siirtyminen oli vaikeaa kun tölttivaihde ilmeisesti jumitti. Muutaman enemmän tai vähemmän onnistuneen käynti-töltti-käynti-siirtymisen jälkeen siirryin laukan kautta passiharjoituksiin. Passi oli Sunnevalle vaikeahkoa ja tänään oli tarkoitus vain kokeilla miten vähällä taistelulla se passi nousisi. Pitkillä sivuilla pyysin passia ja kehuin ja päästin takaisin laukalle aina kun tamma teki kuten pyydettiin. Pian siirtymiset toimivat ja valmistelin hitaasta laukasta pysäytystä. Sunneva huomasi hieman liian aikaisin aikeeni ja pysähtyi niin, että horjahdin eteen. Tamma tuntui närkästyvän: "Mitäs siellä heilut? Tätähän sinä pyysit?" Taputin tammaa ja yritin uudelleen, tällä kertaa heilumatta. Annoin tammalle pitkät ohjat ja luvan siirtyä loppukäynteihin.
Viedessäni Sunnevaa talliin sade oli lähes loppunut, vaikka kimosta sitä ei kyllä huomannut. Se oli nimittäin hikoillut niin paljon että se näytti juuri kaatosateesta tulleelta. Ei muuta kuin tamma pesusienen uhriksi.

 

päiväkirjamerkintä, 07.04.2014
Istuin satulahuoneessa viltti ympärilläni ja kahvikuppi kädessä. Tuijotin edessäni olevaa tietokonetta, jossa näkyi vaalea viimeisillään tiineenä oleva tamma. Se oli vielä ihan rauhallinen. Vilkaisin kelloa. Se näytti puoli kahta yöllä. Suljin hetkeksi silmäni, mutta räväytin ne auki kun kuulin ynähdyksen karsinoiden puolelta. Läppärin näytössä näkyvä tamma, Sunneva, oli alkanut liikuskella hermostuneesti ja näykkiä kylkiään. Olisin halunnut mennä seuraamaan synnytystä vierestä, mutta en uskaltanut vielä. Vasta, kun Sunneva kävisi maate, voisin mennä seuraamaan hiljaa. Kannu vinkaisi unissaan ja sen takajalka värähti. Silppu makasi lämpimänä keränä sylissäni.
Ja niin minä istuin satulahuoneen jakkaralla kaksikymmentä minuuttia liikahtamatta. Nähdessäni Sunnevan käyvän puruille kyljelleen, laskin Silpun ja kahvikupin maahan ja keräsin huopani kulmat ympärilleni. Terrieri tuijotti minua hetken, mutta tuli sitten mukaani. Ehkä sekin vaistosi herkän mielentilani. Varsominen oli aina yhtä kaunista nähtävää.
Hiivin hiljaa Sunnevan karsinalle ja kumarruin hieman karsinan oven yli. Varsan etujalka näkyi jo. Seisoin lumottuna karsinan ulkopuolella katsomassa, kun Sunneva puski uutta pikkuvarsaa maailmaan. En tiedä, kuinka kauan seisoin hevosta katsoen, mutta kun pikkuvarsa makasi puruilla käännellen ruskeaa päätään emäänsä etsien, jalkani alkoivat olla melkoisen tunnottomat.
Sunneva nousi seisomaan ja hellästi haisteli ja tuuppi varsaansa sen yrittäessä jaloilleen. Se piti päänsä koko ajan siten että näki, mitä pikkuvarsa teki. Kun näin pikkuvarsan pääsevän imemään maitoa, hymyilin ja lähdin hakemaan kannettavani. Eivätköhän nuo kaksi selvinneet hyvin ilman minuakin.
Haukottelin, taputin matkalla Dekkjaa ja Gefjaa, jotka olivat seuranneet hiljaa varsan maailmaan tuloa. Avasin läppärini ja jätin sen yöpöydälleni auki. Se tallensi yölliset tapahtumat minulle ja muille.

 

päiväkirjamerkintä, 09.03.2014
Tullessani ulos tallista vaalea tamma seisoi auringon paisteessa Joannan pidellessä sen ohjista kiinni.
"Nevalla on tänään löysäilypäivä. Sitä sai patistaa melkoisesti ennen kuin se suostui tulemaan laitumelta töihin", hän naurahti. Kiitin Joannaa ja könysin itse kuskin paikalle. Heti kun tartuin ohjiin, Sunneva piristyi. Joanna talutti nuorta tammaa tallipihan poikki ja tuli avaamaan maneesin ovet, jotta pääsisimme sisään. Olimme tehneet sinne tarkkuusradan. Petra ajoi siellä Gefjalla, mutta kun tulimme, hän lähti ajamaan loppukäynnit maastoon. Joanna jäi maneesiin auttamaan minua.
Ajoin muutaman kierroksen käynnissä ja pyysin sitten ravia. Sunneva nosti ensin töltin, mutta siirtyi pyynnöstäni raviin. Kierrellessämme rauhassa tehtäviä, tamma alkoi innostua. Eikö saisi mennä kovaa? Pidättelin energistä hevosta ja sain sen kuuntelemaan itseäni. Hieman happamesti puhaltaen se tuntui sanovan "pöh!".
Kun olimme saaneet käännökset sujumaan tehtävien välillä, pyysin Joannaa avaamaan maneesin ovet ja lähdin samaan suuntaan kuin Petra.
Auringon sulattamalla peltotiellä Sunneva pääsi venyttämään askeltaan ja nauttimaan vauhdista. Tallin pihassa tamma oli jo kunnolla hiessä ja Joanna vei sen talliin kuivattavaksi.

 

päiväkirjamerkintä, 05.01.2014
Eläinlääkäri oli tulossa tänään tarkistamaan Sunnevan sokeaksi epäillyn silmän. Nuori tamma itse huomasi nopeasti että tänään tehtäisiin jotain erilaista ja hätäili vähän kaiken kanssa. Se käänteli päätään joka suuntaan ja hirnui laitumella oleville kavereilleen kovaäänisesti. Sidoin Sunnevan kahdella riimunnarulla käytävälle pystypalkkien väliin. Harjatessani tammaa, Karla avasi tallin oven ja eläinlääkäri astui sisään. Hevosen pää nousi ylös ja korvat suuntautuivat suoraan ovea kohti. Se käänsi päätään hieman vasemmalle, niin kuin sillä oli tapana.
Eläinlääkäri asetti laukkunsa ruokintapöydälle ja tuli tervehtimään Sunnevaa avaimenperätaskulamppu toisessa kädessä. Hän heilutti sormiaan viidentoista sentin päässä eläimen silmästä, mutta se ei reagoinut. Sitten hän käänsi taskulampun silmää kohti, mutta taaskaan hevonen ei näyttänyt reagoivan mitenkään. Laskettuaan lampun alas eläinlääkäri katsoi silmää vielä pienen hetken ja kääntyi sitten minua kohti.
"Se reagoi suuriin valon muutoksiin. Tule tälle puolelle niin mä näytän."
Kiersin Sunnevan toiselle puolelle liu'uttaen kättäni tottumuksesta eläintä pitkin. Katsoin silmää tarkasti kun lääkäri osoitti taskulamppua kohti tamman silmää. Pupilli supistui pikkuisen, mutta laajeni takaisin kun lamppu otettiin pois. Eläinlääkäri tarkasti myös toisen silmän. Myöhemmin saatiin asiaa paperille ja tämmöinen teksti oli siellä.

"Sunneva frá Far gone Icen vasen silmä on sokea, kuten sanoitte tuntuu silmä havaitsevan vain suuremmat valaistuksen muutokset. Tutkimuksen perusteella kuitenkin oikea silmä on täysin kunnossa, eikä vaikuta siltä, että voisi sokeutua täysin. Koulutuksessa ja käsittelyssä tulee huomioida sokea silmä ja oikealla toiminnalla varsasta kehkeytyy kyllä hieno hevonen, varsinkin jos luottamus ihmiseen on vahva."
//Jazzumi, klinikka Juniper

Sunneva on virtuaalihevonen.

Virtuaalitalli Rósgarður

Kaikki materiaali © Kioja, ellei toisin mainita.

©2018 Rósgarður - suntuubi.com