Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Rakennearvostelija! Arvostelethan rakenteen yllä olevasta kuvasta!

Manuel
Fn, PP-MVA, YLA3, NFL-II, ERJ-III, KRJ-II, KERJ-III, VFA2

kutsumanimi Manu omistaja Kristiina Hirvonen VRL-13006
syntymäaika
16.08.2013, 21-vuotias
(satunnainen ikääntyminen)
kasvattaja Jasmin VRL-12914Sunflower
rotu new forestinponi painotus yleispainotus
sukupuoli ruuna koulutustaso HeB/100 cm/helppo, ajettu
säkäkorkeus 138 cm VH-numero VH13-027-0298
väri ja merkit ruunikko PKK-id PKK1535

täyttänyt 8v. 01.08.2014

Kun ostaja tarkastelee myytäviä varsoja, hän yleensä tarkastelee vanhempia ja kasvattajan kuvausta varsasta. Kun ostaja käy katsomassa tammaa ja myynnissä olevaa varsaa, hän saattaa saapua juuri sinä hyvänä päivänä kun varsa on mukavalla tuulella. Ainakin minä päädyin lukemaan "kerrassaan ihastuttavasta ruunikosta orivarsasta" ja katselemaan suloisia vauvakuvia. Käydessäni katsomassa Manua, se oli kovin miellyttävän luonteisen oloinen ja sosiaalinen pikkuinen otus. Sitä minä en sitten tiedä, mitä tapahtui sillä välin kun palasin muutaman kuukauden jälkeen hakemaan vieroitettua orivarsaa omalle tallilleni. Manu nimittäin kehitti kovin voimakkaan persoonan sinä aikana kun en sitä ollut nähnyt. Pitkä ja vaikea tahtojen taisto traileriin kävelemisestä oli vain alkua sille taipaleelle, jolle olin astunut...

Manu on elämäniloinen poni, jolta ei vauhtia puutu. Sen pirteys on kuitenkin usein räjähtävää ja ruuna simahtaa nopeasti. Laumassa se tietää rajansa, mutta työntää kavion reunaa silloin tällöin rajaviivan yli. Ruuna osaa myös olla laskelmoiva ja houkutella kavereita pahantekoon. Aiemmin kaverilaumaan kuuluivat Manu, Rontti ja Konna, joista Manu selvästi päätti mitä tehdään ja muut ponit seurasivat. Muun kaksikon lähdön jälkeen Manu on koittanut yllyttää muita hevosia riekkumaan sen kanssa, mutta useimmiten se päätyy tekemään pahojaan itsekseen. Ei se ainakaan ruunaa hidasta. Yleisesti ottaen Manu kuitenkin viihtyy laitumella niin kauan kun tekemistä on tarpeeksi. Sen suosikkilelu on punainen hevospallo, jonka kahvasta saa mukavasti kiinni. Pullon kanssa leluista tulee joskus kinaa, mutta nuorempi poni antaa melkein aina myöten ja taipuu Manun tahtoon.

Manun hoitaminen on yhtä tahtojen taistelua ja hyvänäkin päivänä pyöritään ja hyöritään ja hamutaan taskuja herkkujen toivossa. Satulointi sujuu kohtuullisen helposti, jos osaa vauhdissa satuloida. Suitsiminen on kärsimystä, kun Manu heittää päätä ilmaan ja kieltään kuolaimen yli. Ruuna ei kuitenkaan potki ja kavioidenkin puhdistus sujuu, vaikka tietysti silloinkin pitää sählätä. Takamustaan ei Manun turvan ääreen kuitenkaan kannata työntää, sillä se ei pääty hyvin. Liian monesti on itse kukin joutunut tuntemaan ponin kovat hampaat milloin missäkin.

Manu on hyvänä päivänä kohtuullisen nöyrä ja miellyttämishaluinen ratsu. Useimmiten se on kuitenkin hirveä kauhukakara eikä mikään suju ruusun lehdillä tanssien. Manu on kuitenkin varsin herkkä ja liiallisessa painostuksessa se alkaa hyppiä pystyyn ja pyrkiä eroon ratsastajasta. Sen herkkyys ja kurja luonne yhdistettynä tekevät ponista räjähdysalttiin eikä Manun seurassa päivästä tule ainakaan tylsä. Esteiden hyppääminen on Manun erikoisuus eikä se vauhdista riippumatta pudota juuri koskaan puomeja eikä se pelkää erikoisempiakaan koristeviritelmiä. Vanhetessaan Manu on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa rauhoittua ja se jaksaa keskittyä pidempiäkin aikoja, kunhan se on saanut tarpeeksi liikuntaa säännöllisesti.

 

suku

1-polvinen

i. Lucky Slipper
 
ii. Lucky Break
evm, m, 143cm
iii. Coin toss
evm, rn, 142cm
iie. Windfall
evm, m, 140cm
ie. Slippery Sharon
evm, rn, 138cm

 
iei. Nifty
evm, rn, 140cm
iee. Serendipity
evm, rt, 137cm

 
e. Trapeze Clown  ei. Bit A Goliath
evm, rn, 143cm
eii. Okotokso
evm, rt, 144cm
eie. Fashion Lena
evm, rn, 139cm
ee. O Mabelle
evm, rn, 140cm
eei. S Wallen
evm, rn, 140cm
eee. Pupa Elissa
evm, m, 138cm

ii. Manun isänisä Lucky Break oli ryhdikäs musta newforestinponiori, joka teki pitkän kilpauran esteradoilla. Se oli haastava käsiteltävä, eikä sen myöhäinen ruunaus auttanut asiaa. Sen raisu luonne kuitenkin kääntyi myös oriin kohtaloksi, sillä se tarhassa remutessaan liukastui mutaan ja jouduttiin lopettamaan lannehalvauksen vuoksi. Sitä ennen se kuitenkin ehti saada kolme jälkeläistä.

ie. Slippery Sharon oli hyväluontoinen yhdeksän varsan emä, mutta periytti luonnettaan enintään kohtuullisesti. Punaruunikko tamma kävi kilparadoilla vain muutamaan kertaan esteratsastuksen aluetasolla ja toimittuaan sen jälkeen lastenratsuna, päätyi se sitten ratsastuskoululle, jossa se vietti lopunelämäänsä.

ei. Ruunikko Bit A Goliath toimi likimain koko elämänsä ratsastuskouluponina, jossa se oli rauhallisen luonteensa takia yksi suosituimmista jatkotason ratsuista. Ruunalla olisi kuitenkin ollut potentiaalia kouluradoilla, joka tuhlautui hiljalleen hevosen väsyessä kiertämään kenttää vaihtuvien ratsastajien kanssa. Nuorena, ennen ruunaustaan, se sai yhden jälkeläisen. 

ee. O Mabelle oli hyvin herkkä kilpaponi, joka periytti säpäkkää luonnettaan ja räjähdysalttiuttaan jälkeläisilleenkin. Sen komea punaruunikko väri oli katseita kääntävä näky niin näyttelykehissä kuin este- ja kouluradoillakin. Parhaimmillaan tamma kuitenkin oli maastossa esteradoilla.

 

jälkeläiset

s. 25.11.2016, rist. t. Dagmar e. Pajun Vuokko
s. 01.11.2017, srp. t. Rosegarden's Imperial Dragon e. Midnight Run 0417
s. 31.12.2017, nf. o. Yawp Wasteland Rebel e. A. D. Charléne
s. 03.03.2018, srp. t. Rosegarden's Marigold e.
 Morning's Ginger Dust
s. 29.08.2018, nf. t. Kernfield Tundra e. Kernfield Arctica

 

kuvagalleria




 

 

kilpailukalenteri

Kalenterissa näkyy vain sijoitukset.
(43 KRJ-sijoitusta, 49 ERJ-sijoitusta, 42 KERJ-sijoitusta)

pvm paikka luokka sijoitus
KRJ      
13.09.2014 Petäjävaara He B 3/40
15.01.2017 Kuuramaa He B 4/30
19.01.2017 Kievarinkuja He B 1/50
20.01.2017 Romilly He C 3/79
22.01.2017 Kuuramaa He C 3/30
11.02.2017 Ruuvalli He B 5/30
24.02.2017 Teilikorpi He B 1/50
25.02.2017 Teilikorpi He B 7/50
26.02.2017 Teilikorpi He B 5/50
28.02.2017 Teilikorpi He B 7/50
11.03.2017 Eelinniemi He B 6/100
16.03.2017 Kilpailukeskus Stewart He C 3/100
17.03.2017 Kilpailukeskus Stewart He C 8/100
22.03.2017 Ruuvalli He B 1/30
23.03.2017 Ruuvalli He B 4/30
21.03.2017 Myyränkolo He D 3/26
24.03.2017 Myyränkolo He D 1/26
29.03.2017 Myyränkolo He D 3/26
31.03.2017 Hukkapuro KRJ-cup: He C 21/217
01.04.2017 Ricota He B 3/21
19.05.2017 Jukola He C 4/40
22.05.2017 Kilpailukeskus Stewart He D 1/37
27.05.2017 Kilpailukeskus Stewart He C 9/83
29.05.2017 Kilpailukeskus Stewart He D 4/37
06.06.2017 Fiktio He C 2/40
09.06.2017 Fiktio He C 1/40
15.06.2017 Koistila He C 3/40
17.06.2017 Koistila He C 6/40
18.06.2017 Koistila He C 2/40
14.06.2017 Fiktio He C 2/40
19.06.2017 Fiktio He C 5/40
11.06.2017 Huhtala He D 2/12
26.06.2017 Ricota He C 1/43
14.08.2017 Raatteen suomenhevoset He B 2/30
15.08.2017 Raatteen suomenhevoset He B 2/30
19.08.2017 Raatteen suomenhevoset He B 5/30
09.09.2017 Mitar Warmbloods He C 1/30
13.09.2017 Vuorna He C 2/30
24.09.2017 Vuorna He B 2/40
25.09.2017 Vuorna He B 5/40
30.04.2018 Kaihovaara KRJ-cup: He C 3/187
30.06.2018 Kilpailukeskus Stewart KRJ-cup: He C 5/163
30.06.2018 Kilpailukeskus Stewart KRJ-cup: He B 16/215
ERJ      
03.10.2014 Kuuluoto 50 cm 1/22
04.10.2014 Paraatiponit 80 cm 1/30
08.10.2014 Paraatiponit 80 cm 5/30
09.10.2014 Paraatiponit 80 cm 3/30
06.08.2015 Tarmon tila 100 cm 5/40
07.08.2015 Tarmon tila 100 cm 2/40
25.08.2015 Naukaisu 100 cm 4/40
28.08.2015 Naukaisu 100 cm 6/40
29.08.2015 Naukaisu 100 cm 2/40
29.08.2015 Naukaisu 100 cm 5/40
02.12.2016 Ventos 90 cm 4/30
05.12.2016 Ventos 90 cm 2/30
07.12.2016 Ventos 90 cm 5/30
09.12.2016 Ventos 90 cm 2/30
19.12.2016 Ventos 80 cm 5/29
31.12.2016 Phoenix warmbloods 100 cm 1/25
31.12.2016 Phoenix warmbloods 100 cm 3/25
10.01.2017 Kievarinkuja 90 cm 3/30
11.01.2017 Kievarinkuja 100 cm 2/30
13.01.2017 Teilikorpi 100 cm 3/40
11.01.2017 Cadogan Ponies 70 cm 3/40
15.01.2017 Cadogan Ponies 70 cm 4/40
16.01.2017 Cadogan Ponies 70 cm 4/40
17.01.2017 Cadogan Ponies 70 cm 4/40
22.01.2017 Cadogan Ponies 70 cm 2/40
24.01.2017 Cadogan Ponies 70 cm 4/40
26.01.2017 Cadogan Ponies 70 cm 3/40
27.01.2017 Cadogan Ponies 70 cm 4/40
28.01.2017 Cadogan Ponies 70 cm 6/40
23.01.2017 Romilly 90 cm 1/60
29.01.2017 Romilly 90 cm 7/60
01.02.2017 Reiter 80 cm 5/30
04.02.2017 Teilikorpi 100 cm 4/40
04.02.2017 Teilikorpi 100 cm 4/40
14.02.2017 Yaya ponies 100 cm 1/30
19.02.2017 Zelos 100 cm 2/40
20.02.2017 Zelos 100 cm 2/40
20.02.2017 Zelos 100 cm 2/40
16.02.2017 Teilikorpi 90 cm 2/40
03.03.2017 Hengenvaara 100 cm 7/50
05.03.2017 Hengenvaara 100 cm 1/50
06.03.2017 Hengenvaara 100 cm 6/50
07.03.2017 Hengenvaara 100 cm 4/50
15.03.2017 Hengenvaara 100 cm 7/50
22.03.2017 Mörkövaara 90 cm 2/30
26.03.2017 Mörkövaara 90 cm 1/30
29.03.2017 Mörkövaara 90 cm 2/30
31.03.2018 Harmony Sporthorses ERJ-cup: 100 cm 17/180
31.05.2018 Ventos ERJ-cup: 100 cm 5/178
KERJ      
13.02.2017 Metsovaara helppo 2/40
15.02.2017 Metsovaara helppo 2/40
16.02.2017 Romilly helppo 5/32
17.02.2017 Romilly helppo 1/32
05.05.2017 Kärmeniemi helppo 2/42
03.07.2017 Hortensia helppo 2/30
05.07.2017 Hortensia helppo 5/30
07.08.2017 Vähäpelto helppo 4/30
11.08.2017 Vähäpelto helppo 1/30
19.08.2017 Vähäpelto helppo 2/30
12.08.2017 Raatteen suomenhevoset helppo 2/22
13.08.2017 Raatteen suomenhevoset helppo 3/22
16.08.2017 Raatteen suomenhevoset helppo 2/22
31.08.2017 Broadway helppo 2/9
07.09.2017 Kilpakeskus Chermia helppo 1/30
15.09.2017 Vaalama helppo 2/24
18.09.2017 Turmeltaja helppo 1/30
26.09.2017 Turmeltaja helppo 4/30
15.10.2017 Kurkijoki helppo 3/30
17.10.2017 Kurkijoki helppo 1/30
22.10.2017 Kurkijoki helppo 2/30
01.10.2017 Pirunkorpi helppo 4/30
05.10.2017 Pirunkorpi helppo 3/30
06.10.2017 Pirunkorpi helppo 2/30
07.10.2017 Pirunkorpi helppo 5/30
08.10.2017 Pirunkorpi helppo 2/30
19.10.2017 Pirunkorpi helppo 5/30
24.10.2017 Pirunkorpi helppo 4/30
25.10.2017 Pirunkorpi helppo 3/30
20.10.2017 Mörkövaara helppo 1/30
09.12.2017 Team J&K helppo 2/40
10.12.2017 Team J&K helppo 2/40
23.01.2018 Kisakeskus Jelly helppo 1/9
30.03.2018 Raatteen suomenhevoset helppo 4/30
23.03.2018 Turmeltaja helppo 5/40
25.03.2018 Turmeltaja helppo 5/40
26.03.2018 Turmeltaja helppo 2/40
28.03.2018 Turmeltaja helppo 3/40
24.03.2018 Duán Stable helppo 2/30
28.03.2018 Gealán helppo 5/47
30.03.2018 Devilsfair helppo 5/40
30.06.2018 Mörkövaara KERJ-cup: helppo 1/93

 

näyttelyt

28.02.2017 Yleislaatuarvostelu30 (15+15) - 6,5 (3,5+3) - 17 - 14 - 4 = 71,5p / YLA3
25.03.2017 VNFY-laatuarvostelu10 (8+2) + 40 + 18 + 4 + 25,5 (16+9,5) + 6 = 103,5p / NFL-II

31.01.2018 ERJ-laatuarvostelu, 5,5 + 40 + 0 + 20 + 15 = 80,5p / ERJ-III
15.05.2018 Virtuaalihevosten Fiilisarvostelu16 + 23 + 14 + 20 = 73; 20 + 20 + 21 + 16 = 77; = 75p / VFA2 [6]
15.06.2018 KRJ-laatuarvostelu, 7,5 + 42 + 7 + 20 + 15 = 91,5p / KRJ-II
25.07.2018 KERJ-laatuarvostelu, 8,5 + 41 + 0 + 20 +15 = 84,5p / KERJ-III

PKK Finest (Fn) myönnetty 11.04.2017
Paras piirros muotovalio (PP MVA) myönnetty 18.04.2018

30.01.2017 PKK Kutsurakenne: poniorit, EO-sert, tuom. Anne, kuva
28.02.2017 PKK Kutsu, rakenne: poniorit, EO-sert, tuom. Viiru, kuva
31.03.2017 PKK Kutsu, rakenne: poniorit, EO-sert, tuom. Odelie, kuva

01.07.2015 PKK Hirttivaara muu kuva: vapaavalintainen kuva(ei rakenne), KP, tuom. Nica, kuva [1]
13.09.2017 PKK Auburn muu kuva: ihanin ruunikko, KP, tuom. Tinúvelkuva [2]
17.12.2017 PKK Jinnilä muu kuva: talvitunnelmaa, KP, tuom. aksu, kuva [3]

17.12.2017 PKK Jinnilä EM: ratsastuskuvasta, tuom. Anne, kuva [4]
30.03.2018 PKK Seppele muu kuva: ratsastuskuva, KP, tuom. Lynn, kuva [5]
25.08.2018 PKK Kesäkimara, EM-luokka: rakennekuvasta, tuom. Loci, kuva [7]

[1]"Hauska, onnistunut hevonen. Tausta on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis."
[2]"
Sievä ja miellyttävän värinen ruunanrupsukka."
[3]"EM: Värimaailma"
[4]"
Huolella toteutettu koulutuuppauskuva. Hyvät mittasuhteet."
[5]"Kylmä ja pimenevä tunnelma välittyy. Ratsu on energisen mutta rennon näköinen, ratsukko näyttää puhaltavan yhteen hiileen."
[6]"- Persoonallinen poni, jonka kuvagalleria on muistettava; - Kuvagallerian monipuolisuus oli iso plussa."
[7]"EM: tunnelma"

01.03.2017 VRHA Silber prize66,667 % : 5+9+3½+5+9+8+7½+6½+6½
13.03.2017 RHLA Quality, 59,444% : 4+9½+8½+6½+5+5+4+5½+5½
All-sim evaluation Premier 71%

 

päiväkirjamerkinnät

tarinakilpailut Stall Sjöholmassa 06.05.2018
"Meillä oli ollut erimielisyyksiä suunnista Manun kanssa jo omassa tallipihassa kun olisi pitänyt hevosautoon kävellä. Manun mielestä pelkääjänpaikka olisi ollut mieluisampi suunta. Sitten kun olisi pitänyt lähteä harjattavaksi ja varustettavaksi, ei ponin perhana olisi halunnut tulla autosta ulos. Autolta maneesiin sentään päästiin sen suuremmitta ongelmitta, mutta tänään lähtöluvasta kertova kello oli hurjan jännittävä, joten kun koitin saada Manua liikkelle kohti ensimmäistä estettä, oli pakki jäänytkin päälle. Seinään törmättyään ruunikko poni kuitenkin päätti että ehkä mieluummin mennään kuitenkin eteenpäin. Radalla viiden ensimmäisen esteen välissä jouduin tekemään useita pieniä voltteja, sillä Manu koitti jatkuvasti ehdottaa uusia suuntia. Viimeisen esteen jälkeen poni olisi mielellään lähtenyt jatkamaan uuden kierroksen rataa, mutta sain sen kuitenkin jotakuinkin kunnialla ulos maneesista. Autolla Manu ilmaisi itseään vielä astumalla kipeästi varpailleni kun taistelin sen kanssa takaisin hevosautoon kävelemisestä." sija 1/1
- 128 sanaa

 

valmennus 20.01.2018kirjoittanut omistaja
Marika oli vielä säätämässä jalustimia maasta käsin kun saavuin maneesiin. Ehdin siis ihan rauhassa tasapainotella itseni kiikkerälle jakkaralle ja puhallella kahvikuppia jotta juoma hiukan jäähtyisi. Tänään olisi tarkoitus tehdä puomi-, kavaletti- ja jumppasarjaharjoituksia sikäli kun Manu käyttäytyisi. Tuijotin punaruskeaa, nyt uraa kiertävää ruunaa, joka pärskähti niin kovaa että ratsastaja heilahti. Sitten se pysähtyi hetkeksi raaputtamaan turpaansa vasempaan etujalkaansa ennen kuin Marika pyysi siltä ravia. Alkuverryttelyn aikana ehdin juomaan kahvini ja ryhdyin sitten kantamaan sinivalkoisia puomeja maneesin reunoilta keskemmälle.

Aloitimme kaarevalla uralla, jossa oli viisi puomia. Tarkoitus oli tulla tehtävä ravissa, mutta ensimmäisellä yrittämällä Manu päätti että homma on paljon hauskempaa laukassa, veti turvan taivaisiin ja kolisteli maapuomien yli selkä notkolla. Marika piti tiukan kurin palautuksen maneesin nurkassa, hullu nainen, ja sai Manun jälleen kuuntelemaan itseään. Sen jälkeen puomit sujuivat ensin ravissa ja sen jälkeen rauhallisessa laukassakin. Homma oli poniruunalle sen verran tuttua että hirveästi korjauksia ei tarvinnut tehdä. Lähinnä lähestymiset ja kaaren ulkosivuun ajautuminen olivat ongelmina, mutta pienellä hionnalla nekin saatiin siistittyä pois myös silloin kun nostin puomit kavaleteiksi.

Seuraava tehtävä oli neljän esteen jumppasarja. Manun tietäen olin mitoittanut esteet juuri niin korkeiksi että poni parka joutuisi tekemään hommia, eikä pääsisi yli vain jalkoja vähän nostaen, mutta Marikalla olisi silti helppoa pysyä hypyissä mukana. Tuttuun tapaansa Manu toki yritti siitä missä aita on matalin, mutta se tajusi nopeasti että jälleen kerran oli oikeasti pakko hypätä. Kun se pääsi pomppimaan muutaman kerran sarjan yli kumpaankin suuntaan, se alkoi itsekin imeä esteelle ja siitä näki että tehtiin jotain hauskaa. Niinpä päätin treenin lopuksi päästää Marikan ja Manun hyppäämään pari vähän isompaa yksittäistä pystyä. Virittelin kolme pystyestettä ratsukolle ja ohjeistin miten ne pääsi hyppäämään ratana niin että Manun pitäisi vaihtaa laukka toisella esteellä. Marikan ei hirveästi tarvinnut tässä hommassa Manua avustaa, riitti että nainen näytti suunnan ja ruuna vaihtoi laukan ja askeleen mitan melko hyvin. Toki sillä oli intoa ja vauhtia, jota Marika joutui hillitsemään, mutta milloinpa Manu ei olisi pirteällä tuulella.

Loppuverryttelyksi Marika sai viedä Manun maastolenkille, joten autoin enkkuviltin ponin selkään ennen kuin avasin maneesin oven päästääkseni ratsukon ulos. Itse ryhdyin keräämään puomeja.
- 342 sanaa

 

tarinakilpailut Syrjän ratsutallilla 23.12.2017kirjoittanut omistaja
"Talutin Manua kohti hevosautoa. Kaula pitkänä vanha ruuna huokaili höyrypilviä kävellessään perässäni. Se oli tehnyt juuri hienon suorituksen radalla ja ansaitsi nyt päästä hevosautoon lämpimän viltin alle ottamaan lepiä. Tavalliseen tapaani kiepautin ohjat kyynärtaipeeseeni, auoin satulavyön ja nostin satulan auton takapakkiin yhdellä kädellä. Heitin vilttirullan ruunan selkään ja parilla tuuppauksella avasin sen ponin selkään. Pikaisesti vaihdettuani Manulle riimun päähän ja itselleni mukavammat kengät, lähdin kilpailijoille ilmaiseen kisabuffettiin. Tavanomaisten joulutorttujen ja piparien lisäksi pöydissä notkui ruokaisampia vaihtoehtoja ja luonnollisesti glögiä, kahvia ja niin edelleen. Yhdelle glögiä sisältävistä termoskannuista oli melkoinen jono, mutta toisella kävi vain satunnaisesti joku täyttämässä mukiaan. Niinpä sen enempää katselematta nappasin itselleni mukin, täytin sen kuumalla glögillä ja ladoin pahvilautaselleni poropiirakkaa joulutorttujen seuraksi.

Iltapäivä vieri eteenpäin ja yhä useampi kylmänkankea ratsastaja ja avustaja valui sisätiloihin lämmittelemään jäätyneitä jäseniään. Itse jutustelin tuttujen ja hieman tuntemattomampienkin kanssa, täytin glögimukiani säännöllisesti, enkä edes huomannut olevani hiprakassa ennen kuin joku kysyi kovin viattoman kysymyksen: "Kummasta kannusta sä oot ottanu glögiä?" Siitä missä oli vähemmän jonoa tietysti. Eikös se nyt ole ilmiselvää?

Kävi ilmi että kyseisen kannun ison "GLÖGI"-tekstin alapuolella luki hieman pienemmällä "alkoholipitoinen", enkä omaan tapaani ollut lukenut pientä pränttiä. Oma vika, kun hevosauton hanskalaatikosta kaivettu kertakäyttöalkometri huusi rattijuopumuksen ylittävää määrää alkoholia veressä. Noh, ei muuta kuin hattu käteen ja nöyränä tyttönä kyselemään yöpaikkaa tallinpitäjältä, kun eipä kuskia tullut tällä kertaa mukaan. Opimmeko tästä jotain? Todennäköisesti emme." sija 1/2
- 225 sanaa

 

tarinakilpailut Katriinan tallilla 16.12.2017kirjoittanut omistaja
"Manun hengitys höyrysi ja sen turpakarvat olivat jäässä, kun se seisoi allani lepuuttaen vasenta takajalkaansa. Enkkuviltti oli hieman rutussa takamukseni alla kun venyttelin itse toisen enkkuviltin alla koittaen lämmittää satulaa. Äänestä päätellen kisakenttä oli kamalalla jääkoppuralla enkä odottanut yhtään vuoroani. Manu oli kummallisen rauhallinen vielä kentälle päinkin kävellessä. Juuri ennen kisakentän porttia, kisahoitaja nappasi viltit pois ja kylmä taisi iskeä sekä klipattuun poniin että ratsastajaan. Manu nimittäin ponkaisi huolella korkeutta askeliinsa. Sivuaskeliin, jos tarkkoja ollaan. Sillä ponia ei huvittanut kipittää ympäri jäätävän kylmää ja koppuraista kenttää. Ei muuta kuin hurjasti pohkeita ja sata ja kaksi puolipidätettä ja pääsimme radan jotakuinkin siivosti loppuun. Vaikka takajalat taisivat jäädä traileriin. Ja turpa oli taivaissa. Ja maha raahasi maata. Jotakuinkin siivo rata siis." sija 4/8
- 119 sanaa

 

valmennus 11.12.2017, kirjoittanut Impi Roihuvaara
Kristiina talutti pörheilevän Manun kentälle ja aloitti alkulämmittelyt itsenäisesti. Tarkkailin samalla ratsukon yhteistyötä ja Kristiinan ratsastusta. Välillä korjasin hieman Kristiinan asentoa ja toisinaan annoin ohjeita pitää Manu kunnolla tuntumalla. Kun poni oli lämmitelty käynnissä ja ravissa kumpaankin suuntaan, unohtamatta pieniä kiemurauria ja voltteja, alkoi tämäkin hakeutua paremmin tuntumalle ja Kristiinan ilmeestä huomasi, kuinka ratsastus helpottui ponin antaessa enemmän periksi.

Päivän treenissä käytäisiin läpi hieman erilaisia lisäyksiä ja siirtoja, jonka jälkeen taivuteltaisiin ponia vielä hieman väistöissä ja ympyröillä. Kristiina aloitti nostamalla taas ravin ja teki erilaisia lisäyksiä ja lyhennyksiä pitkillä sivuilla. Alkuun Manu ei millään halunnut ymmärtää, että tarkoitus oli vain ravata aavistuksen verran pidemmin askelein, vaan alkoi kipittämään hirmuista vauhtia uraa pitkin. Jonkin ajan työskentelyn jälkeen ruuna kuitenkin hiffasi jujun ja teki oikein komeat lisäykset kummallekin pitkälle sivulle. Koska tämä sujui niin hyvin, päätin siirtää väistötreenin ravissa tähän väliin, ennen laukkaosiota. Manu väisti keskihalkaisijalla nätisti koko kentän mitan ja jatkoi taas reippaasti uraa pitkin. Harjoitusta jatkettiin kahdeksikon muodossa, jotta kummallekin puolelle tulisi samanverran väistöä. Kun raviväistöt oli selvitetty, sai kaksikko tehdä saman laukassa, mikä osoittautuikin taas vaikeammaksi tehtäväksi. Laukanvaihdot päädyttiin lopulta tekemään ravin kautta, jotta pystyttiin keskittymään paremmin itse väistöön. Valmennuksen lopuksi ratsukko sai vielä ravata uraa pitkin hetken verran ja sen jälkeen kävellä pitkin ohjin, kunnes Manu palautuisi kunnolla.
- 210 sanaa

 

päiväkirjamerkintä, marrasmaasto Hurmanjyrkässä 26.11.2017kirjoittanut omistaja
Manu pureksi kuolainta hengitys huuruten. Seisoin uuden tallin, Hurmanjyrkän, tallipihalla paksuissa ratsastushaalareissani ja pitelin ponini ohjista kiinni paksujen lapasten verhoamilla sormillani. Katselin muita ratsastajia ja päässäni nalkutin heille vähästä pukeutumisesta. Itselläni oli tietysti haalarin ja lapasten lisäksi muhkea villahuivi, kypärämyssy ja villasukat talvisaappaiden sisällä. Manu oli saanut tutun kissankarvaisen enkkuvilttinsä mukaan ja se oli nyt sidottu paalinaruilla ruunan satulan lenkkeihin. Olin myös ommellut samaista vilttiä varten irrotettavan mahavyön, joka nyt oli kiinni. Eipähän ainakaan hidastaisi viltti menoa. Klipatulla ponilla tulisi kumminkin kylmä ja sitten ei olisi kivaa.

Pikkuhiljaa ratsastajat alkoivat nousta satulaan. Osa heistä korjaili jalustinhihnoja ja nyki pipoja enemmän korville kypärien alta. Itsekin kiipesin tarjotulta jakkaralta Manun satulaan ja korjailin vilttiä paikalleen. Manun häntään sidotun pienen pitkänauhaisen punaisen rusetin ansiosta päädyimme jonon viimeiseksi, mikä ei minua, eikä ilmeisesti poniakaan, häirinnyt. Ainakin saisimme köpötellä omaa tahtia, eikä kukaan pääsisi häntään kiinni.

Lenkki alkoi ylittämällä ison tien, joka kulki Hurmanjyrkän tallin sivuitse. Sukelsimme syvään, hämärään metsään, jonka puiden oksat nuokkuivat lumen painon alla. Olin tallipihalla kuullut tämän metsän olevan nimeltään Peikkometsä, mutta harmi kyllä en kuullut maastonvetäjän selitystä ilmeisesti aiheesta. Manu olisi tykännyt kulkea turpa kiinni seuraavan hevosen hännässä ja sanoi vastaan, kun ilmoitin sille, ettei se nyt vaan käy. Metsässä pätkän käveltyämme Manu alkoi rauhoittua, mutta sitten, juuri kun metsä vaihtui suon reunaksi, joku huusi "ravia!", ja tämä poninperkelehän tietysti tuntee askellajisanaston. Takamus puoliksi ojassa ja turpa taivaissa pitelin ponia sen aikaa että muut ehtivät nostaa ravin, ja sitten vasta päästin omani nostamaan reippaamman askellajin. Pian suomaisema vaihtui jälleen metsäksi ja kuulin taas ohjaajan puhuvan jotain, kun vauhti hiipui takaisin käyntiin.

Nyt Manu alkoi rauhoittua hieman. Ruuna ei nykinyt ohjaa jatkuvasti, joten uskalsin antaa sille hieman löysää, joten se venytti kaulaansa alemmas ja pärski. Tunsin miten lämpö hohkasi ponin kyljistä viltin läpi ja mietin miten mukavaa ja lämpöistä olisi ratsastaa ponilla ilman satulaa. Omiin ajatuksiini uponneena ylitimme ison tien uudelleen ja tulimme pellon reunaan. Nyt ohjaaja pysäytti jonon ja tuli itse takaisinpäin, jotta kaikki kuulisivat hänen puheensa. Nyt oli tarkoitus ottaa laukkakisa pellolla. Kuikuilin muita ratsukoita. Suomenhevosia, lämpöisiä ja muutama poni. Manulla tuskin oli mahdollisuuksia voittaa tätä, vaikka se olikin vauhdikas kaveri. Olin oikeassa, mutta tiukan kisan jälkeen tulimme kolmansiksi ison rautiaan läsipäisen ruunan juostua ohitsemme viimehetkellä. 

Maastoreissu loppui kiertämällä Jyrkänlammen rantaa pätkän. Upean siniharmaa maisema oli henkeäsalpaavan upea, eikä matka tallilta lammelle ollut kovin pitkä. Manua olisi kiinnostanut mennä tarkastamaan lammen pohja. Ei tällä kertaa, katsotaan sitten kesällä kotona. Aittajärvessä ainakin voi pulikoida juuri niin paljon kuin huvittaa. Ruuna käveli yhä kovin rivakassa tahdissa, mutta se ei enää tunkenut turpaa kiinni seuraavaan ratsukkoon. Annoin ponin venytellä päätään alaspäin ja puhallella isoja höyrypilviä eteensä. Ne kohosivat kiehkuroina ruunan korvien ohi taivasta kohti. Tallipihassa komento oli kova. Ensin kaarto, hevosten kiittäminen ja sitten samaan aikaan satulasta alas. Osa valitteli kylmää ja hytisi ja hevoset ravistelivat päitään ja pärskivät. Manu hankasi silmäkulmaansa olkapäähäni ja alkoi sitten lepuuttaa vasenta takajalkaansa. Talutin ponin hevosautolle ja ohjat kyynärtaipeessa leväten nostin satulan Manun selästä, viltin alta, ja työnsin sen auton tavaratilaan satulatelineeseen. Korjailin vielä Manun enkkuviltin paikalleen ja vaihdettuani suitset riimuun, ruuna pääsi autoon syömään heinää ja porkkananpalasia Gladin kanssa.
- 514 sanaa

 

tarinakilpailut Adinassa 26.11.2017kirjoittanut omistaja
"Mahani kurisi, kun kävelin makkarakojun ohi Manun kanssa. Miettiessäni ruokaa, en huomannut Manun jähmettyneen paikalleen, ennen kuin nykäisin sitä vahingossa ohjista. Käännyin katsomaan näin makkarakojulla seisovan klassisen näköisen joulupukin pitkine partoineen ja punaisine nuttuineen. Lukuun ottamatta lakkia. Se oli kirkuvan neonpinkki ja sitä Manu oli jäänyt tuijottamaan. Minä koitin hoputtaa Manua liikkeelle, mutta ei. Me seistiin sitten pinkkihattupukkia katsomassa kunnes hän lähti kojulta." sija 2/3
- 63 sanaa

 

päiväkirjamerkintä, hiihtolomamaasto Kaakkilan tallilla 10.03.2017kirjoittanut omistaja
Manu nyki kiireisenä ohjia ja pureksi kuolainta stepaten sivuaskelia edestakaisin. Se viuhtoi hännällään, johon olin sitonut punaisen rusetin varmuuden vuoksi. Ruuna hyppäsi tasajalkaa ilmaan ja kiristin ohjia jälleen. Puristin pohkeilla kevyesti ja ohjasin hevosen kävelemään pienellä ympyrällä tallipihan keskellä. Myös muut ratsukot liikkuivat ympäriinsä ja odottivat lähtöä. Joku vielä taisteli kuolaimia hevosensa suuhun.

Puiden oksat notkuivat tykkylumen painosta ja syvä polku kulki lumikinosten halki. Hevoset puhaltelivat kaulat pitkinä ja satulat narisivat. Manu, joka joutui jonon perälle rusettinsa ansiosta, kiskoi yhä ohjia ja törmäili polun reunoihin jättäen rumia kompastelujälkiä koskemattomaan lumeen. Se olisi halunnut juosta, mutta lumen määrä esti sen. Ravissakin se koitti kovasti venyttää askeltaan päästäkseen edellä kulkevan häntään kiinni. Pellon reunassa se keksi kauempana rälläävät moottorikelkat ja siitähän se ilo alkoi. Aluksi se loikkasi vastakkaiseen suuntaan ojan yli pellolle, sitten se yritti parhaansa mukaan päästä minusta eroon, epäonnistuen, ja lopuksi se nousi takajaloilleen pakottaen minut nojaamaan runsaasti eteenpäin. Muutkin hevoset olivat levottomia, mutta yksikään niistä ei lähtenyt Manun mukaan, joten kurinpalautuksen jälkeen sain ruunan takaisin jonoon ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Loppumatkasta tuuli ja lumisade yltyivät. Olin kovin kiitollinen ratsastushameestani, joka piti tuulen ulkopuolella. Takin kaulukseen kertyvät lumihiutaleet paakkuuntuivat kaulahuiviini, hameeni päälle ja Manun harjaan. Säännöllisin väliajoin nyt jo rauhoittunut ruuna ravisti päätään ja lumi sinkoili joka suuntaan.
Hevosautoon päästyään Manu oli selvästi tyytyväinen saadessaan heinäverkon ja porkkanan palasia turpansa eteen. Itse pääsin maistelemaan Jennan uskomattoman hyvää lohipiirasta. Kahvin kera piiras hujahti alas hetkessä ja toisen palan jälkeen aloin pohtia kehtaisinko ottaa vielä kolmannen. Ehkä ottaisin sen ja sitten riittäisi. Ehkä.
- 251 sanaa

 

valmennus 27.02.2017, kirjoittanut Layda
Kasasin maneesiin esteitä sikin sokin Kristiinan ja Manuelin verrytellessä uralla.
"Okei, tänään ei nyt niin isoja esteitä hypätä, pääaiheena valmennuksessa on lähinnä hyppytekniikka niin ponin kuin ratsastajankin osalta", selostin. Hetken kuluttua, kun ratsukko oli lopettanut alkuverryttelynsä, pyysin heitä tulemaan 4 puomin jonon ravissa, koko ajan kevyessä istunnassa. Heti Kristiinan lähtiessä korjasin hänen istuntaansa:
"Kädet sinne ponin harjan sekaan ja lyhempi ohja."

Ratsastaja teki heti parannuksen ja puomit ylittyivät nätisti lukuun ottamatta Manun pientä niskurointia. Teimme tehtävää kuitenkin niin kauan kunnes poni käyttäytyi, siinä välissä ruuna ehtikin jo kokeilla pukkeja ja pystyyn nousuja, mutta myöntyi silti tottelemaan kun Kristiina käski kunnolla. Nostin puomeista kahden 50cm esteen sarjan, sen ratsukko tuli reippaassa laukassa muutamaan otteeseen. Jouduin hieman huomauttamaan ratsukkoa esteen lähestymisestä, mutta usein Kristiina osasi automaattisesti korjata virheensä.
"Noniin, tulkaa seuraavaksi tämä lyhyt, neljän esteen rata. Siihen sisältyy tiukka käännös ja laukanvaihto esteen päällä, ja vaikea lähestyminen tuolle viimeiselle esteelle. Koittakaa silti pärjätä, nyt on taitava ratsukko kyseessä eli tämä tuskin on haastavaa", vinkkasin Kristiinalle hymyillen.

Ratsukko tuli ensimmäiselle esteelle hyvin, siitä huolimatta hyppy jäi hieman vajaaksi. Toinen este onnistui paremmin, sen jälkeinen tiukka kurvi myös, vaikka Manu olisikin mielellään mennyt vain suoraan. Kolmannella esteellä oli laukanvaihto, se onnistui todella hyvin vaikka lähestyminen olikin hieman vino. Viimeinen este onnistui miltei täydellisesti, siitä en joutunut huomauttamaan ollenkaan.
"Sehän oli hyvä suoritus, hieman lisää vauhtia niin tuolla voisi voittaa estekisat!" kehuin.
Kertasimme ennen lopetusta vielä radan eri osia ja niiden haastavuuksia, jonka jälkeen päästin Kristiinan ja Manun tekemään loppuverryttelyjä.
- 245 sanaa

 

valmennus 17.10.2015kirjoittanut omistaja
Ihme oli tapahtunut! Manu ravasi Helgan alla peräänannossa ja kaula kauniisti kaarella. Alkutunnista ruuna oli sanonut ruman sanan, mutta Helgan kiukuteltua takaisin Manu oli myöntynyt kohtaloonsa ja asettanut nupit työmoodiin. Ehkä sitä kehtaisi joskus vielä viedäkin jonnekin tarvitsematta huolia siitä että poni joko karkaisi tai aiheuttaisi kaaoksen radalla. Kokorataleikkaan aikana Manu lisäsi siististi ravia ja voltit pysyivät jotenkuten pyöreinä ilman taistelua.

"Kokeile väistättää vähän käynnissä pitkillä sivuilla. Kentän keskeltä uralle päin on sille helpompi suunta", annoin Helgalle lisää ohjeita. Helga käänsi Manun vähän lyhyen sivun puolen välin jälkeen ja pyysi väistöä vasemmalle. Ja Manu väisti hienommin kuin olin sen nähnyt koskaan aiemmin väistänyt. Eilisen taistelusta mustelmainen Helga säteili ja Manu pureksi kuolainta suu vaahdoten. Muutaman käyntiväistön jälkeen siirryttiin raviin. Ei ongelmaa ja yhä vaan Manu pysyi nätisti tuntumalla ja peräänannossa. Lopputunnin laukassakin se innostui vain pikkuisen ja Helga sai sen helposti takaisin kuriin. Kun tyttö nosti jalustimia ja löysäsi vyötä tunnin lopuksi minun oli pakko ihmetellä. Mistä Helga oli löytänyt ponin joka näytti niin paljon Manulta mutta teki hienosti töitä? Enemmän tai vähemmän onneksi minun ei tarvinnut sitä ihmetellä kuin seuraavaan päivään.
- 182 sanaa

 

valmennus 02.08.2015, Susikallion 2015 tarjoustuntikirjoittanut omistaja
"Kristiinalla oli perussiisti istunta, suora ryhti ja käsissä luonnollinen kulma kyynärpäissä. Kun kyynärpäät saatiin vielä hieman rennommiksi ja pysymään kiinni kyljissä, alkoivat nyrkitkin pysyä pystyssä ja ohjastuntuma pehmetä selkeästi - Manuel lakkasi pureksimasta kuolainta tyytymättömän näköisenä. Ilman jalustimia ravissa Kristiina puristi molemmilla polvillaan satulaan kiinni. Ohjeistin avaamaan lonkkia ja venyttämään lonkankoukistajia, jonka tuloksena jalat pääsivät rennommiksi kyljille."

Miten voikin päivittäin ratsastaessaan tulla niin sokeaksi omille virheilleen, joista kuitenkin huutelee joka toinen hetki oppilailleen? En ollut tajunnut jännittäväni polviani niinkin paljon jalustimetta ratsastaessa. Nyt kun keskityin asiaan enemmän, myös Manu oli päättänyt että välillä voi olla vähän nätimminkin. Se oli selvästi herkkä istunnalle ja reagoinut puristukseen ainoalla osaamallaan tavalla: vikuroimalla.
Käänsin ruunan ravissa maneesin keskelle seuraamaan tölt in harmony -harjoituksia varten tehtyä liituviivaa ja löysäsin ohjia, jota en ollut vähään aikaan uskaltautunut tekemään. (Ennen kuulumatonta! Jopa Kristiinalla on itsesuojeluvaisto!) Manu laski päätään ja pidensi askeltaan luonnostaan, mihin normaalisti olisin reagoinut jarruttelemalla. Nyt annoin ponin liikkua niin kuin se halusi. Ohjailin kevyesti pohkeilla ja istuin vastaan vain silloin kun Manu yritti kiristää tahtia turhan paljon. Kun Manu kulki rennosti, kiristin taas ohjia ja ponirukka heilautti päänsä ylös niin kuin sillä oli usein ollut tapana vaikka tavasta oltiin yritetty opetella ulos. Annoin Manulle uudelleen vähän lisää ohjaa ja kun se rauhoittui taas hieman, keräsin ohjakset hitaammin takaisin käsiini. Poniruunan rentouduttua hidastin käyntiin ja pyysin pohkeenväistöä, josta Manu ei erityisemmin pitänyt. Se kuitenkin teki mitä pyydettiin vaikkakin hieman laiskasti.
Laskeuduttuani satulasta huomasin kuitenkin selkeästi eron melkein aina kiukuttelevassa Manussa, joka nyt jokseenkin tyytyväisen näköisenä pureksi kuolainta. Liian usein vika löytyy ratsastajasta eikä ratsusta. Tästä on hyvä lähteä parantamaan.
- 264 sanaa

 

päiväkirjamerkintä 15.07.2015kirjoittanut omistaja
Miksi juuri minä? Istuin maneesin hiekalla katsoen ruunikkoa ruunaa, joka veteli pukkilaukkaa ympäri maneesia kuin itse paholainen olisi sen riivannut. Olisin muuten mennyt jo yrittämään kiinni ottamista, mutta Manulla ei ollut satulaa ja ohjat olivat minun pudotessani kiepsahtaneet siten, ettei niistä ollut vaaraa ponille. Nojasin kyynärpäät polviini ja ohimot kämmeniin. Miksi minä olinkaan ostanut new forestin? Okei, Surre on mukava ja sillä voi ratsastaa aloittelijakin, mutta nyt en tosiaankaan viitannut siihen. Tarkennus: Miksi minä olinkaan ostanut Manun? Huokaus. Luojan tiet ovat tuntemattomat ja kaikki tiet vievät Roomaan.

Siinä sitten istuin kuka ties kuinka pitkään katsoen tympeänä kopukan menoa. Jossain vaiheessa Manu kyllästyi ja jäi hamuamaan muovista estekoristekukkaa. Minun noustessani ylös, se kääntyi katsomaan minua ja pystyin melkein näkemään pirun sarvet teeskennellyn sädekehän takana. Tartuin ohjiin ja suoristin ne ennen kuin hyppäsin takaisin selkään. Liimasin jalkani kiinni ponin kylkiin juuri ennen kuin rodeonäytös jatkui. Ehkä Karlan pitäisi pitää Manulle taas kurinpalautus, vaikka ei siitä kyllä ollut paljoa hyötyä viimeksikään…
- 158 sanaa

 

päiväkirjamerkintä, gymkhanakilpailut Courtroad gymkhanassa 06.07.2015kirjoittanut omistaja
Seisoin lyhyttä ruohoa nyhtävän Manun vieressä katsoen ensimmäisiä Speed wavers –luokan osallistujia, jotka pujottelivat tötteröitä huiman nopeasti ja ketterästi. Meillä ei taida olla mitään mahdollisuuksia, ainakaan jos mietitään, miten erinomaisen surkeasti Manu oli hoitanut hommansa kotona. Mutta kun ruuna kaipasi viihdettä ja vaihtelua, niin miksipä ei lähdettäisi aiheuttamaan kaaosta muidenkin talleille?

Nousin Manun selkään ja vedin elikon turvan ylös ruohosta. Kohta olisi meidän vuoromme ja Manu heitteli päätään ja polki takajalallaan. Ei ole kivaa, en tahdo, ei ei ei. Lähtöviivalle ei voitu kävellä suoraan ja heti lähtömerkistä ei voi lähteä liikkeelle. Tötteröt voivat purra poniparan kavioita, joten ne kierretään viiden metrin etäisyydeltä. Entäpäs jos niistä tötteröistä menisikin ohi? Maaliviivalle saapuessamme varmasti puolet yleisöstä tirskui meille. No, ainakin he saavat sen viihteen, mitä tulivat hakemaan.
Sword lancers –luokassa Manu jaksoi keskittyä vähän paremmin, mutta minä hutiloin. Stepping stones –luokassa Manu tuntui luulevan että ponin täytyy myös astua askelmille, joten se melkein tuuppasi minut alas. Surren kanssa onnistuimme pääsemään luokan ensimmäisiksi ja minä järkytyin. Esteillä Manu kielsi kahdelle esteelle ja polki muista esteistä puomeja alas. Myös tötteröt piti kiertää hirmuisen kaukaa, sillä koskaan ei tiedä, mitä epäilyttävä tötterömonsteri saattaa tehdä. Esteluokan lopuksi Manu päätti että nyt riittää, joten se aloitti tavanomaisen rodeonäytöksensä ja melkein onnistui tiputtamaan minut. Roikuin puoliksi kaulalla ja puoliksi satulassa kun poni vihdoin hidasti menoaan ja kipitti ulos kentältä taputusten saattelemana, sillä joku ääliö oli avannut kentän portin. Työnsin itseni takaisin satulaan ja sain Manun pysähtymään juuri ennen kuin se ravasi meidän hevosauton ohi. Pitäisi varmaan lopettaa Manun tuominen yhtään minnekään.
- 252 sanaa

 

päiväkirjamerkintä, päiväleiri Kuuralehdossa 27.06.2015kirjoittanut omistaja
Tuhoton kolaaminen hevosautosta ei ollut loppunut sitten puoliseitsemän, kun ponipaha oli saanut heinistä ja kivipullosta tarpeeksensa. Koppikamerasta näkyi miten levoton ruuna purki kiukkuaan auton seiniin enkä voinut kuin huokaista helpotuksesta kun saavuin vihdoin Kuuralehdon tallipihaan. Muutama muukin traileri oli jo pihalla ja pysäytin auton kysyäkseni tallipihan poikki kulkevalta naiselta mihin kauimmaiseen nurkkaan voisin liitoksissaan nitisevän autoni parkkeerata. Tiinaksi itsensä esitellyt nainen viittoi minut tallin nurkalle, joten sinne siis. Laskiessani hevosauton lastaussiltaa Manu yritti tulla neljänkymmenen sentin raosta pihalle, kun karsinan ovi oli vielä tiellä. Likistin itseni riimun ja juoksutusliinan kanssa karsinan puolelle ja olin saada säärestä päähäni. Saatuani riimun Manulle päähän, otin tiukan otteen liinan päästä ja tuuppasin karsinan oven auki. Manu otti gaselliloikan ulos niin että koko auto heilahti pahan tuntuisesti. Sitten se jäi ravaamaan ja steppaamaan minua ympäri. Vilkaisin pikaisesti kelloa. Viittä yli yhdeksän. Perhana! En saisi Manua millään takaisin karsinaan ajoissa.
Näin muut päiväleiriläiset istumassa piknikpöydän ääressä - selvästi minua päin kääntyneinä.
”Hei, voinko mä laittaa tän kopukan johonkin noista tarhoista!?” huusin heille siinä toiveessa että joku henkilökunnasta olisi heidän kanssaan. Yksi hoitajista lähetettiin viemään Manu tarhaan – siinäpä hommaa hänelle – ja minä pääsin muiden hevosten omistajien seuraan istumaan.

Jutusteltuamme aikamme ja leikittyämme nimileikki – kiitos kaunis, minulla on surkeaa surkeampi nimimuisti – oli aika valmistautua ensimmäistä tuntia varten. Hahhah! Juu, hupaisaa. Yllätys tosin oli, ettei Manun kanssa tarvinnut taistella kuolainten paikasta tällä kertaa. Yleensä kaikesta pidetään hirveä metakka. Esteradan reunaan päästessämme olin varma siitä että kaikki muut hevoset leirillä olivat unelmahevosia verrattuna piruun, jonka selässä minä satuin istumaan. Manu oli päättänyt että tänään ei huvita hypätä. Tai hidastaa vauhtia. Tai liikkua lainkaan. Hiki otsalta karpaloiden survoin kannukset nuoren newforestin kylkiin ja sitten mentiin. Esteiden läpi tosin, mutta mitä sen on väliä, kunhan ei puomeja rikota. Radan jälkeen ratsastuksen opettajamme Tiina näytti melkoisen huvittuneelta kuten myös muut ratsastajat. Tunnin loputtua kysyin Tiinalta, josko saisin uuvuttaa kiukkukakarani laukkaamalla maneesissa vähän aikaa. Tiinan puolesta se oli ok, mutta Manu oli eri mieltä asiasta. Kaikki kaverit lähtivät, miksei mekin?
Ruoka oli taivaallista! Tapeltuani aikani sen typerän ponin kanssa oli ihanaa syödä rauhassa ja nauraa muiden kanssa. Vapaa-aikakin meni ohi nopeasti Kuuralehdon hevosiin tutustuessa. Koulutunnin aikana Manu ei jaksanut kiukutella estetunnin jälkeisen laukkarallittelun jälkeen. Luojalle kaikki kiitokset siitä… Välipalalla en syönyt juuri mitään. En ole koskaan tottunut syömään säännöllisesti, kun kaikki aika kotona menee tallilla ja kylällä.

Kauneuskilpailuun valmistautuessa Manu oli kovin rauhallinen hamutessaan pitkiä heinänkorsia, jotka kasvoivat hoitopuomin alla. Ja sitten helvetti pääsi irti. Tai Manu ainakin. Juoksin pukkilaukkaa vetelevän ruunikon ponin perässä minne lie, kunnes löysin sen köpöttelemästä suoraan minua kohti harvinaisen mutaisena. Painoin sormet ohimoilleni ja tein pientä ympyräliikettä. Miksi ”#¤%:ssä olin ottanut Manun mukaan? Miksen minä voinut ottaa islanninhevosta? Sólin kanssa kaikki olisi ollut helppoa. Mutaturpa hamusi poskeani ja tarrasin kulahtaneeseen riimunnaruun. Huokaisten talutin sen takaisin hoitopuomin eteen ja sidoin merimiessolmulla kiinni. Ehkä olisi helpompaa vain tehdä Manusta makkaraa.
Kun muut esittelivät komeita kiiltäviä hevosiaan, minä nypin kuivaa mutaa Manun harjamarrosta ja lavoista. Lohdutuspalkinnoksi sain naureskelevalta Saritalta diplomin ”erikoisin ilmestys”. Ai että kun kivaa.
Maastossa pääsin jonon viimeiseksi koska Manu päätti että nyt hän potkii muilta hevosilta aivot pihalle. Ja kun edellä kulkeva sanoi vähän takaisin, se hyppäsi ojaan. Naama naarmuilla tuupin ponin takaisin jonoon ja Manu jatkoi luimimista, joten tökkäsin sitä raipalla niskaan. Manu yllättyi siitä vähän liiankin paljon eikä se tajunnut sen enempää kiukutella maaston aikana. Tallipihassa Manu ei olisi halunnut mennä hevosautoonkaan ja teki siitä kamalan metelin ennen kuin se huomasi että heinän päällä oli porkkana. Työnsin oven kiinni, nostin lastaussillan ylös ja heitin riimun liinoineen pelkääjän paikalle hevostarvikekasaan. Kävin vielä syömässä iltapalaa ja juttelemassa leiriporukan kanssa ennen kuin autot alkoivat valua tallitietä poispäin. Kävin halaamassa Saritaa ja Tiinaa ja kiittämässä leiristä. He hyvästelivät minut ja toivottivat onnea Manun kanssa. Sitä tullaan tarvitsemaan.
- 620 sanaa

 

päiväkirjamerkintä 13.12.2014kirjoittanut omistaja
Taistelin Manun kanssa kuolainten paikasta. Manua ei kiinnostanut tänään lähteä yhtään mihinkään.
"C'mon, perhanan kiukkukakara! Nyt suu auki!" ärähdin ja survaisin kolme sormea Manun hammaslomaan. Ruunahan ei tästä tykännyt ja se luimisti korviaan ja nykäisi päätään ylöspäin. Se kuitenkin teki virheen ja avasi suutaan hieman ja sain ujutettua kuolaimet paikalleen. Sitten vain vetäisin niskahihnan korvien taakse eikä Manu voinut asialle mitään. Raaputin pettyneen näköistä ponia harjan alta ja kiristin loput hihnat valjaista.
Peruutin Manun aisojen väliin, missä Gefja odotti jo Petran kanssa. Olimme ohjasajaneet niitä aiemmin vierekkäin ja kaikki oli sujunut sikäli kun aisojen väliin oli nyt valjastettu ravuria leikkivä islanninhevonen ja kiukkukakaranyffi, joka ei olisi edes halunnut lähteä minnekään.

Ohjasin parivaljakon kentän suuntaan, sillä halusin vielä testailla ohjattavuutta ja varsinkin jarruja ennen tien päälle lähtöä. Tarkoitushan oli käydä samalla kaupassa, joten Petra tuli mukaan. Gefja reagoi jo melko kokeneena nopeasti, mutta Manu lähinnä seurasi tammaa. Maiskutin, jotta saisin ruunan kinttuihin vauhtia ja onnistuin, vaikka Gefjakin kiristi tahtia tapansa mukaan. Pyörin hetken ympäri kenttää ja testailin paria. Rauhallinen ravi, käynti, pysähdykset ja peruutuksetkin onnistuivat, joten ohjasin hevoset portista ulos ja pysäytin siihen, jotta Petra pääsisi kyytiin.

Hetken käveltyämme, päästin Gefjan ja Manun ravaamaan. Niillä meni hetki löytää yhteinen rytmi, mutta pian saimme nauttia mukavan reippaasta vauhdista. Ne kuitenkin rauhoittivat toisiaan sen verran ettei Gefja rynninyt eikä Manu kiukutellut. Pitemmällä kärrytien pätkällä päästin hevoset ravaamaan reippaammin ja molemmat kiristivät vauhtia innolla, yhä samaa tahtia ravaten. Kun luulin kaiken sujuvan erinomaisen hyvin, yhä ravaavat hevoset huomasivat kolme hirveä pellolla ja säikähtivät pahanpäiväisesti. Molemmat nykäisivät ensin omaan suuntaansa ja loikkasivat sitten laukkaan pitkin loskaista peltotietä. Sain pidätellä niitä metsään saakka ennen kuin onnistuin hidastamaan vauhtia. Gefja hermoili ja käveli jännittyneenä ja Manu heitteli päätään ja yritti ottaa ristiaskelia. Nousin vähän ja varmistin ettei mitään ollut hajonnut kun hevoset hyppäsivät kauemmas toisistaan. Valjaat näyttivät ehjiltä, mitä nyt arvelin solkien reikien venyneen hieman. Annoin hevosille ohjaa ja ne venyttivät kaulojaan eteenpäin rauhoittuen hieman.

Pääsimme kylälle saakka ehjin nahoin ja Petra piteli hevosia kaupan edessä kun minä kävin ostoksilla. Palatessani näin muutamien lapsien kerääntyneen kärryjen ympärille. Tunnistin heistä muutamat, sillä minulla oli ainoa talli viidenkymmenen kilometrin säteellä ja suurin osa lapsista ja nuorista tulivat käymään meillä. Gefja selvästi nautti huomiosta, mutta Manu ei erityisemmin siitä pitänyt. Se oli nostanut päänsä ylös ja heilutteli häntäänsä niin että kuului teräviä suhahduksia. Tervehdin kärryjen ympärillä pyöriviä ihmisiä nostaessani ostoskassit kärryjen taakse. Petra saisi pidellä niitä etteivät ne kaatuisi.

"Miksi te tulette niin usein kärryillä kauppaan?" kysyi yksi utelias tyttö.
"No kun meillä on näitä hevosia niin niitä pitää käyttääkin", vinkkasin tytölle silmää. "Ja onhan se ekologisempaa kun näitä joka tapauksessa pidetään."
Näitä jätimme lapset pohtimaan noustessamme kärryihin ja kääntäessäni parivaljakon ympäri.

Kotimatkalla näin vielä yhden hirven, mutta kaikeksi onneksi rauhassa ravaavat hevoset eivät sitä huomanneet. Tallipihassa Manulle tuli kiire laitumelle, kun siellä oli kaikki kaverit ja Ralli seisoksi päätalon kuistilla silmät lurpallaan. Niinpä päästin sen irti ja Petra meni avaamaan sille portin. Gefjaa laitumelle päästäessäni näin kun Manu veti hirmuista pukkilaukkaa päätalolta maneesin taakse. Eipä tuokaan tee huonoa, totesin ja lähdimme viemään kärryjä varastoon.
- 505 sanaa

 

päiväkirjamerkintä, 04.10.2014kirjoittanut omistaja
Hevosauton perästä kuului kolaamista, kun Manu eikä Lucas kumpikaan olleet kovin kärsivällisiä matkalaisia. Avasin laskusillan ja new forestin siro turpa tunki heti karsinaoven yli haistelemaan uusia hajuja. Kokemuksiahan tänne oltiin tultu keräämään. Pojat pääsivät Petran kanssa jaloittelemaan sillä välin kun minä vaihdoin vaatteet ja valmistelin molempien varusteet. Takaisin tullessaan Lucas irvisteli ohikulkijoille ja Manu otti mallia. Ehkä olisi pitänyt ottaa joku hieman rauhallisempi kaveri pikkujätkälle. Oppii vielä mokoma huonoille tavoille.
"Tässä ei oikein voi kävelyttää näitä kun ihmisiä on niin paljon", Petra totesi tuskastuneena ja nykäisi Lucaksen riimunnarusta sillä seurauksella että Manu loikkasi sivulle ja oli kaataa tytön.
"Jos minä ajan auton tuonne sivumpaan niin ehkä ne rauhoittuu. Siellä näyttäisi olevan joku hiekkatiekin." Niinpä siis päädyimme vaihtamaan paikkaa eikä kenenkään tarvinnut irvistellä kenellekään.
Verryttelemään mennessä sovimme että minä verryttelisin Manun ja Petra Lucaksen.
"Se on ihan kauhukakara. En suostu", Petra totesi kun ehdotin Manua hänelle. Päästyäni ratsuni selkään jossain rähähti koira ja Manu pomppasi neljällä kintulla suoraan ylöspäin ja minä päädyin maistelemaan kentänpohjaa. Joku kentänlaidalla otti kiinni ruunani ohjista ja hihitystä kuunnellen nousin ylös pudistellen vaatteitani. Onneksi oli ollut kuiva syksy. Kiittäen tartuin Manun ohjiin ja yritin uudelleen, tällä kertaa menestyksekkäästi. Nyt Manu oli tosin keksinyt että ratsastajasta voi päästä eroon ja kun pyysin ravia, se hyppäsi melkoisen rodeopukin. Tarrasin ponin kaulasta kiinni kun en löytänyt harjaa, joka melkein aina oli edessäni kun islanninhevosilla ratsastin.
Koko verryttelyaika meni siihen että yritin pitää ratsuni kurissa ja poissa toisten hevosten tieltä. Ojentaessaan Lucaksen ohjia minulle Petra kysyi haluanko poistaa Manun kisalistoilta.
"Kun nyt ollaan tänne tultu ja täällä pudottu niin eiköhän me mennä aiheuttamaan kaaosta kisaradalle", totesin ja hyppäsin friisiläisen selkään.

Kun tuli vihdoin Manun vuoro, perhoset liitelivät vatsassani. En ollut jännittänyt näin sitten ensimmäisten kisojeni. Nousin ponin selkään ja ratsastettuani kentälle tervehdin tuomaria. Kaksi ensimmäistä estettä Manu yritti jatkuvasti liikkua nopeammin ja minä pistin hanttiin. Kolmannelle esteelle se ajautui liian lähelle ja pudotti puomin. Siitähän ruuna riemastui ja puri kuolaimeen. Se oli toiseksi viimeisellä esteellä vielä nipin napin hallinnassani ja viimeisellä esteellä Manu potkaisi estettä koossa pitävän pylvään kumoon saaden koko esteen romahtamaan. Ulos ratsastaessani naamani oli ihan punainen ja kiukkuni varmaan näkyi ja tuntui, sillä Petra tuikkasi minulle äkkiä Lucaksen ohjat ja lähti juoksuttamaan Manua. Lucas ei uskaltanut kokeilla mitään tavallisia temppujaan, muttei hypännytkään kummoisesti ja pudotti yhden.
Takaisin tullessaan Petra oli vuorostaan punainen ja Manu huohotti. Siinä vaiheessa tavallisesti äksy friisiläinen oli onnistunut rauhoittamaan minut.
"Siinä, ehkä te pääsette nyt sen radan aiheuttamatta katastrofia", Petra naurahti ja antoi vaihdoimme hevoset. Manun ryntäät ja kyljet olivat hikiset ja en voinut olla miettimättä mitä Petra oli sille tehnyt. 

Radalle tullessamme yleisöä oli selvästi enemmän kuin ensimmäisen suorituksen aikana. Tervehdin tuomaria ja kiristin hieman ohjia. Manu ei selvästikään enää jaksanut kiukutella vaan nosti laukan pyynnöstä ja sekä venytti että lyhensi askelta tarpeen mukaan. Nyt sitä jopa sai ajaa hieman eteen! Loppusuoralla ruuna ajautui taas liian lähelle estettä ja takajalat ottivat kontaktia puomiin. Yleisö kohahti kun puomi heilahteli kannattimissaan, mutta pysyi paikallaan. Puhdas rata! Pudotin ohjat käsistäni ponin laukatessa kentän reunan myötäisesti ja raaputin pitkin vedoin sen harjamartoa. Mitään kokemuksia kun voittamaanhan tänne tultiin!

Palattuani autolle jalkauduin ja halasin Petraa. Nerokas kisahoitaja! Manu seisoi varsuteissaan paikallaan vaikkei kukaan sitä pidellyt kunnes kuulin kutsun palkintojen jakoon. Talutin Manun mukanani ja kuulin oman nimeni. Petra melkein viskasi minut Manun selkään ja patisti radalle. Laukkapätkällä Manu oli jo niin väsynyt että se halusi hidastaa jatkuvasti. Lopulta päästin ruunaparan kävelemään kohti hevosautoa. Petra tarttui sitä ohjista ja minä hyppäsin alas vauhdista. Autolla Manu käveli kiitollisena sisään vaikka siitä oltiin kotona pidetty melkoinen mellakka.
- 586 sanaa

 

päiväkirjamerkintä, 10.08.2014kirjoittanut omistaja
Manu odotti minua karsinassa. Olin ensimmäinen tallilla, eikä kukaan ollut ehtinyt viedä hevosia ulos. Tervehdin kaikkia, jotka vaivautuivat työntämään turpansa tarpeeksi lähelle. Olin ajanut laitumelle jo aamuheinät, joten päästin pojat irti. Ne olivat niin tottuneita kulkemaan tarhan ja tallin väliä, että saatoin vain avata ovet ja komentaa ne laitumelle. Jos joku joskus sattuikin jäämään aidan väärälle puolelle, Gladi tuli hampaat ojossa paimentamaan sen oikealle puolelle tai sitten kuljeksija antoi ottaa kiinni otsatukasta.
Nyt kuitenkin jätin Manun karsinaan ja siitähän alkoi hirmuinen möykkä.
”Älähän ­nyt viitsi meluta, Manu”, yritin rauhoitella ruunaa tuloksetta. Lopulta päädyin heittämään sen eteen heinäpaalin siivun ja pääsin harjaamaan sitä. Kenestäpä olisi ollut mukavaa jäädä yksin talliin?
Varustin Manun sen mutustellessa viimeisiä korsia ja pääsin kunnialla tallista. Kentälle kävellessäni painoin kypärän päähän ja vedin hanskat käteen. Manu seurasi minua nyt korvat hörössä.
Käänsin Manun kentän keskelle ja kiristettyäni satulavyön ja laskettuani jalustimet kiersin hevosen oikealle puolelle. Manu tarkkaili minua tarkasti, sillä yleensä en ratsautunut tältä puolelta. Se kuitenkin pysyi paikallaan, kun nousin satulaan. Odotin hetken, ennen kuin annoin ruunalle luvan lähteä kävelemään. Luvan saatuaan se laski päätään ja lähti harppomaan matalaa uraa pitkin.
Alkulämmittelyn jälkeen aloin taivutella ponia pienillä ympyröillä. Manu oikkuili eikä olisi halunnut painaa päätään alemmas ja myödätä. Hetken suostuttelun jälkeen ruuna kuitenkin myötäsi, mutta valui samalla eteen. Napautin raipalla takapuolelle ja ruunan pää nousi ylös taas. Huokaus.
Muutaman toiston jälkeen Manu huomasi, että painon pitäisi olla takana vaikka pää olisi alhaalla. Pitkään se ei kuitenkaan jaksanut pysyä koossa ja annoin ruunan venyttää kaulaansa.
Ratsastuksen jälkeen talutin Manun laitumen portille, otin siltä varusteet pois ja päästin sen laumaan. Manu otti muutaman laukka-askeleen ja ravasi sitten tasaisella vauhdilla suoraan Sveigurin häntään. Sveigur oli mitä ilmeisimmin sen paras kaveri, sillä nuori islanninhevosori pukitti ja ne kiersivät suuren ympyrän laukassa ennen kuin pysähtyivät rapsuttelemaan toisiaan. Minä lähdin talliin viemään varusteita paikalleen.
- 302 sanaa

Manuel on virtuaalihevonen.

Virtuaalitalli Rósgarður

Kaikki materiaali © Kioja, ellei toisin mainita.

©2018 Rósgarður - suntuubi.com